Nelipäiväisen työviikon ykköshorrori.

Kaikki tietävät, että nelipäiväinen työviikko on tulossa. Asia on huomattu Uusi Kurvin toimituksessa jo ennen kuin toimitusta oli olemassa, mikä on tietenkin Uusi Kurville luonnollista - ja helppoa.

Kolmipäiväinen viikonloppu on tietysti ih-Q-daa, mutta asiassa on myös klaavapuolensa. Kuten esimerkiksi se, että suuret ikäluokat saavat taas lisää huolenaihetta. Eivätkö nämä perkeleen uustaistolaiset ja neoliberaalit halua maksaa meidän eläkkeitämme? Goalleko ne menevät viikonlopuksi? Eikö työ maistu? On se taas perkele.

Ymmärrän isäni ikätoverien huolen. Mutta en jaksa kiinnostua siitä yhtään.

Sen sijaan, olemme Uusi Kurvi Blogissa paikantaneet maanantaista torstaihin kestävän nelipäiväisen työviikon suurimman kauhuskenaarion, niin sanotun ykköshorrorin.

Onhan nimittäin niin, että Suomen Kuvalehti ilmestyy perjantaisin. Jos oletettu työntekijä A tekee nelipäiväistä viikkoa maanantaista torstaihin työpaikassa B, johon ilmestyy lehti C (Suomen Kuvalehti), hän saa lehden käteensä vasta päivänä D joka on seuraavan viikon maanantai.

Missä tässä on proletaarin oikeus? Peräänkuulutan tähän diaboliseen ongelmaan pikaista ratkaisua. Älkääkä ehdottako lehden kotiin tilaamista, koska eihän sitä nyt vittu kotiin kuulu tilata. Työpaikalla sitä selaillaan - opinioneja työtoverien kanssa vaihdellen, kuin muinaisen Kreikan amfiteattereissa. Ei, eikä työviikon notkauttaminen tiistaista perjantaihin tapahtuvaksi ole mikään ratkaisu. Silloin menetetään torstai-illan ylemmyydentunto muita työn raskauttamia kohtaan.

Kadunmiestä lainaten: "Ei o helppoo olla transmoderni".

Diabolisuudesta onkin hyvä vetää aasinsilta Uusi Kurvi Blogin joka viikonloppuiseen fiitsöriin. Saatana Viikonvaihteeksi, olkaa hyvät!