Pikatilanne 9. tai 10.4.

Joskus tulee mieleen ajankohtaista sanottavaa niin äkisti, että se ei voi odottaa seuraavaa kolumnia.

Jukka Tarkka on kaunis mies. Hänen jalkansa ovat kuin Libanonin seetrit, hänen uumansa kuin maustekorit dromedaarin selässä. Hänen rintansa on kuin kumiseva rumpu ja hänen kätensä kuin heettiläiset keihäänkärjet, jotka lävistävät uskottomien kanaanilaisten valehtelevat silmät. Hänen kasvonsa ovat kuin auringonnousu Jerusalemin pyhän kaupungin yllä. Ja kun hän avaa suunsa, on kuin sulaa kultaa ja kallisarvoisia hajusteita olisi kumottu yllemme. Eli siis:

Sitraan kytketty turvallisuuspolitiikan tutkimuslaitos olisi älyllisesti kiinnostava ja huomattavasti uskottavampi kuin kansanedustajien peukaloruuvissa kaiken aikaa kiemurteleva tutkijayhteisö.

Sillä aikamme viisaus asuu Sitrassa. Roope Mokka, joo, kyllä. Ja Esko Aho, monsieur le Président. Ovat huomanneet, että EVA on menettänyt (?) kansan luottamuksen (??) puolueettomana (???) toimijana. Natotus, tasaverotus, irtisanomissuojan poistaminen, hyvinvointivaltion alasajo ja orjatyövoiman käyttäminen tulevat nyt keskusteluun Sitran kautta. Bulvaaninsa kullakin. Seuraavaksi varmaan käytetään Veronmaksajain Keskusliittoa välikappaleena. Kunhan vain on organisaatio, jonka tiedetään antavan oikeat vastaukset.

Roopesta ei tässä enempää. Olin matkalla ja nappasin junassa matkalla Helsinkiin vähän hapanta. Luin samalla toissapäiväistä Iltistä (kuvassa). Läppärikin oli mukana, mutta WLAN-kortti oli jäänyt kotiin. Ei sillä, että siellä olisi mitään verkkoa ollut. Alkoholia kyllä myytiin. Sitä mielelläni ostin.