Postmodernia mediadiskurssia

Kun Neuvostoliitto kävi sotaa Afganistanissa, Kekkosen paluuta politiikkaan uumoiltiin ja Neumannia pidettiin tosi seksikkäänä, joukko suomalaisia viestinnän asiantuntijoita kustannusalalta, lehdistöstä, sähköisistä joukkoviestimistä ja viestinnän tutkimuslaitoksista kokoontui yhteen ainoaan ravintolaan, jonka nimi oli melko varmasti Café Metropol. Heitä on saattanut olla jopa kymmenen henkeä. He joivat Jaloviinaa, joka oli tuolloin keksitty uudelleen ironisena retrojuomana. Sitten he valtasivat Lepakon (uudestaan) ja perustivat Suomi-lehden, Imagen, Radio Cityn ja Cityn. He kirjoittivat siitä Ylioppilaslehdessä ja kertoivat, että Image-lehdessä on kulttuurin uusi kuva. Postmoderni kuva.

Paskanmarjat.

Image on parhaimmillaan ihan hyvä lehti, mutta ei siinä ole ensimmäistäkään riviä ”postmodernia”. Ei edes sillä tavalla vinksahtaneesti, että se olisi ikään kuin perinteellisyytensä ja tavallisuutensa kautta itseironisen postmoderni. Ei, vaikka siinä kommentoitaisiin nokkelasti omaa puuttuvaa postmoderniutta. Ei, vaikka joka sivulla olisi Comic Sans -fontilla taitettu kolumni Derridasta.

Suomessa on yksi lehti (sisarjulkaisuineen), joka on tukevasti kaiken määrittelyn ulkopuolella. Sitä ihka aitoa post-kaikkea. Lehti ilman diskurssia. Sen lehden nimi ei ala I:llä eikä C:llä.

www.seiska.fi

Aller Julkaisut Oy:n 7 Päivää on ”jotain ihan muuta”. Se tavoittaa kaiken. Se on yhtä aikaa Hannu Karpo, Vogue, Pahkasika, Alibi, Seura, Image ja City. Ja enemmän. Se riistää kaikilta asioilta merkitykset ja korvaa ne omilla dadaistisilla metamerkityksillään. Tämä on lehti, joka palkkasi Suomen kaikkien aikojen tolkuttomimman missin kuukausipalkkaa nauttivaksi toimittajaksi. Mattiesko Hytönen ei pystyisi edes piripäissään keksimään sellaista pilkkaa tästä lehdestä, etteikö lehti itse pistäisi paremmaksi. Jos Seiskassa ei ole tilaa, niin OHO!-lehti kyllä painaa. Milloin viimeksi kukaan muistaa nähneensä valokuvan televisionäyttelijän kuukautisista?

Seiska kertoo sarjamurhaajan painon ja pituuden ja esittelee Miss XL -finalistit. Kun Natalia Sidorova murhattiin, lehti tiesi kertoa, että Natalia oli sympaattinen ja ”puhui sujuvaa suomea”. Hän oli ennen surmatuksi tulemistaan Myyrmannin uimahallin siivooja. Tämä aikana, jolloin kommunistienkaan lehdet eivät kirjoittaisi vantaalaisista uimahallisiivoojista. Puhumattakaan muista medioista. Punavuorelainen lifestyle-lehdistö ei edes tiedä, että on olemassa Myyrmäki-niminen kaupunginosa. Joku voisi muistaa Petri Gerdtin, mutta varmasti olettaisi tämän olevan vain Notkean Rotan siviilinimi.

Teksti vilisee epäolennaisuuksia. Mediatutkija kompastuisi jo alkumetreillä yrittäessään keksiä, mitä sanotaan ja mitä yritetään sanoa. Tai mitä jätetään sanomatta.

Vain Seiskassa!

Luottotoimittaja Kai Merilä – maamme kolmanneksi yritteliäin itsensäbrändääjä – kertoo, että Sirpa iski Matin. Seuraavalla sivulla kerrotaan, että Sirpa, joka on tuttu tosi-tv-ohjelmasta, on muuttanut pois miesystävänsä Ismon luota. Ismolla on myös rikostausta, kuten Sunniva Strömnes kertoo. Ismo on varas. Mutta tämän jälkeen Ismo on kaikille Matin ex-heilan ex-heila. Emmekä me vieläkään tiedä mitään. Artikkeli päättyy faktalaatikkoon, jossa kerrotaan, mitkä tavarat Ismo varasti vuosina 1985-1985.

Jesse Hietanen muuten seukkaa Jonsun kaa. Jesse on Anne Pohtamon poika ja Jonsu laulaa Indicassa. Sen sijaan Jori A. Kopponen rupatteli naisen kanssa baaritiskillä. Jorihan on Krissen lapsen isä. Krisse on Reijo Salmisen tytär.

Maria Ylipää kihlautui Pentti Matikaisen… eikun Matti Pentikäisen kanssa. Uusi Kurvi Blogi onnittelee.

Mitä jäi käteen Emma-gaalasta? Uniklubi meikkaa itse! Seiska ei koskaan ole keskittynyt siihen, mitä kukaan pitäisi olennaisena. Kun me kuolemme, tämä lehti kertoo meistä totuuden. Suomen Kuvalehti ja Image ovat itsepetosta ja autoseksiä. Seiska näyttää sielumme yöpuolen.

Henna Tuominen (23) iski nuorimman Daltonin (22). Henna on Vesa Keskisen entinen. Lasse Koistinen on hänen Daltoninsa ja kuuluisa Eurassa tehdyistä lukuisista omaisuusrikoksista sekä kautta rantain myös elokuvasta, joka niistä kertoo. Kummatkin olivat kutsuvieraina Seiskan vuosijuhlassa. Olivat tekstiviestitelleet. ”Onhan tässä jotain pientä ilmassa”, toteaa Lasse Seiskan toimittajalle.

Seppo lähti kotiin itkien

Suurin pudottaja -tositelevisiosarjasta tuttu(?) Seppo kertoo, että hänelle tehtiin ”härskejä ehdotuksia”. (Viikkoa myöhemmin naiset huomauttavat, että ei ole ehdoteltu. Että oli mies itse vongannut.) Artikkelissa mukana taulukko siitä, miten paljon kilpailijat ovat laihduttaneet.

Gonzoa pidetään journalismin postmodernin uudistumisen kärkenä. Se rikkoo lopullisesti subjektin ja objektin rajat. Mutta Seiska rikkoo gonzon. Se järjestää puitteet, tarjoaa aiheet, hankkii henkilöt ja vaihtelee näkökulmia jopa lauseen tasolla. Kun se ei kutsu Daltoneita ja salarakkaita juhliinsa, se tarttuu asioihin suoraan. Kansanedustaja Satu Taiveahon haastattelussa Seiskan toimittaja kertoo hänelle hänen miesystävänsä henkilökohtaisista asioista. Uutinen on ikävä. Pari päivää myöhemmin Taiveaho kertoo toimittajalle lopettaneensa seurustelusuhteensa. Kuka muistaa sitä aikaa, kun kansanedustajia katsottiin ylöspäin?

Katsauksen lopuksi Seiskan lukijakirje, joka on osoitettu Mikael Hytöselle, jonka kaikki muistavat tositelevisiosta. Analyyttinen mieli joutuu koville. Ironiaa? Post-ironiaa? Que?

Ole aito, Mikael!

Fab5:n Mikael Hytönen, olet aivan saman näköinen kuin laulaja Ilkka Lipsanen alias Danny. Samat kasvojen piirteet ja karisma! Perusta sinä kuitenkin elämäsi totuudelle ja aidolle rakkaudelle.

– Valheenpaljastin

(Lähde: 7 Päivää 10/2006. 9.-15.3.)