Ajoin Ladalla Turkuun. Jätettyäni ajoneuvon parkkipaikalle avasin siiderin. Sitten menin baariin. Ajattelin olla mediakriittinen. Se on vaikeaa, sillä en ole saanut käsiini medioita.
Teemu P. Peltola (nimi muutettu) kirjoittaa pääkirjoituksessaan turkulaisessa ilmaisjakelulehti Aamuset... Ei, vittu, ei näin voi kirjoittaa. Lehden nimi on Aamuset (tai AamuSet), ja siinä, sen pääkirjoituksessa mainitun niminen mies kirjoittaa Aku Ankasta. Hän näkee Aku Ankan housuttomuuskohussa 70-luvulla jotain, joka puhuttelee kaikkia ajattelevia ihmisiä myös vuonna 2006.
Enempää en jaksanut lehteä selailla. Ilmaisjakelulehdet pitäisi kieltää.
Uskoakseni se, ettei Aku Ankalla ole housuja, liittyy ennemmin tai myöhemmin siihen, että Suomen pitäisi hakea Naton jäsenyyttä.
(Hei, tähän kohtaanhan voisi laittaa jonkun kommentin vaikka Lauri Törhösen suomettuneisuuspuheista, vai mitä? Tai, siis ellei Törhösen kritisoiminen olisi kuin vammaisen potkimista. Siis jopa minunlaiseni köyhän pummin mielestä.)
Olavin Krouvissa ei ollut Reijo Mäkeä. Oli kyllä saatanan paljon Reijo Mäen näköisiä miehiä. Ja aikuisia naisia. Viinaakin juotiin. Tulin miettineeksi jotain. Sekin liittyi alkoholiin, josta olen saanut pitkäikäisimmän ystäväni.
Nimittäin: Miksi Helsingissä ei ole baaria, joka vastaisi toiminnoiltaan, sisällöltään ja muodoiltaan Proffan Kellaria? Halvat tuopit, pöydällä Seiskaa ja iltapäivälehtiä, asiakkaina parrakkaita sosiologeja ja ties mitä opiskelijaretkuja. Mikä sen vastine on stadissa? Pub Pete? Vanhan Kuppila? Ei osu edes lähelle!
Kello on puoli viisi aamulla. Nappailen taas yhtä Seppo "Sedu" Kääriäisen osaomistaman firman valmistamaa tuotetta. Tämä alkaa hyvin.
(Lisäys: Kirjoitin tämän tekstin läppärillä. En kylläkään omallani. Yhteyskin on langaton! Aitoa!)
sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2006
Unto Hämäläisen sauvanjäljillä Aurajoen kaupungissa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kalliossa (miksi tämä heti menee tähän) AamuSet taitaa olla lätty ja tuoppi Roskapankissa.
Baarivajeesi on tosi, täällä tsaarin kaupungissa on suuri, tylsä ikäluokka vallalla. Toistaiseksi. Hyvistä notkumispaikoista kun puhutaan, tamperelainen Telakka-ravintola ansainnee tässä myös maininnan.
Vanhan kuppila on kyllä väsähtäneintä, mitä sillä sijainnilla ja historiallisella atmosfäärillä varustettuun liikekiinteistöön on edes teoriassa mahdollista rakentaa. Liikaa valoa, huonoa musiikkia, jääkiekkoscreen, rumat kalusteet ja huono lehtivalikoima. Sieluttomuus on viety hotellin aulabaarien tasolle, mutta ilman kansainvälistä uutislehtivalikoimaa, pehmeitä sohvia tai hymyilevää henkilökuntaa. Vanhan kuppilan asiakaskuntaa muokkaa lisäksi se, että isossa juhlasalissa on aina koolla Electroluxin asiakaspäivät. Toista oli ennen, viime vuosituhannella, kun vanha oli hämyinen, kannabiksenkäryinen ja alkoholisoitunut sosiaalitutkimuksen think tank. Se, miten asiat olivat ennen, kielii aina aitoudesta. Ja vaikka tämä on klisee, niin aitouskliseet eivät ole enää passé. Ne eivät ole myöskään ironisia tai post-ironisia tai sarkastisia vaan aitoudesta puhuttaessa on oltava vilpitön ja aito. Aitous tulee aitouden luokse. It takes one to know one. Lika barn leka bäst. Jahas, nyt mentiin ohi aiheen. Hyvä.
P.s. Olin eilen baarissa ja vieressäni tiskillä seisoi Mikko "Pussikaljaromaani" Rimminen. Ei ollut yhtään ärsyttävä vaan ennemminkin sympaattinen ja kevyesti olmi. Mikko Rimmisen tyttöystävä näytti siltä että asuu Kalliossa, kuuluu yliopiston fennovegaanien lähiruokapiiriin ja käyttää kuukautiskuppia. Näin on aitous kiirinyt kansan pariin. Hyvä. Päättäjienkin on pian aika havaita muutoksen tuuli.
P.p.s Vanhan kuppilassa toimii WLAN, varsinkin jos menee istumaan Uuden ylioppilastalon puoleisten ikkunoiden läheisyyteen. Vanha ei toki tarjoa sitä kuten ei mitään muutakaan sellaista mitä Kalliosta ei löytyisi. Hyvä.
Lähetä kommentti