sunnuntaina, syyskuuta 24, 2006

Kulttuurikulma: Murrekirjallisuus valinkauhassa

Jo kertaalleen ohimenneväksi ilmiöksi luultu ja tuomittu murrekirjallisuus on tekemässä vahvaa paluuta lukevien ihmisten maailmaan. Niin sanottu kapulakieli on eräs maamme suurimmista vähemmistödialekteista ja sillä tuotettu lyriikka sekä proosa ovatkin viimeisen kymmenen vuoden aikana moninkertaistuneet. Etenkin tendenssikirjallisuus ja monet – toisinaan melko rohkeatkin – avainromaanit ovat löytäneet tiensä kapulakieliharrastajien kirjahyllyihin ja lukupiireihin.

Internetin tulo julkaisualustaksi on tarjonnut kapulakieliselle aikalaislyriikalle uusia mahdollisuuksia. Kokeileva, avantgardistinen murrerunous on kohonnut sähköisessä ympäristössä korkeuksiin, joista edes Heli Laaksonen ei olisi hennonut unelmoida.

Markku J. Virtasen runokokoelma "Vuosiseminaari 10.10.2003" on tästä oivallinen esimerkki. Kokoelman toiseksi viimeinen runo "Tahtotila ohjelman päättyessä – 5 keskeisintä" maalaa eteemme Väinämöisen kanteleen kielenä värisevän postmodernin angstin:

  1. Hallitut integroidut toteutus- ja palvelukokonaisuudet

    • verkottuminen

    • elinkaarivastuu
  2. Muuntojoustavat avoimet tekniset kokonaisuudet

  3. Talotekniikkapalvelujen merkityksen osoittaminen kiinteistöliiketoiminnassa

  4. Tavoitelähtöinen iteratiivinen ja interaktiivinen suunnittelu, toteutus ja ylläpito

  5. Kansainvälisyys
Toiseen ääripäähän mennään Rovaniemellä. Pohjoisen karun luonnon ja Lapin kullan kimalluksen ääressä kasvaa tunturin hiljaisuudessa vahva, väkevä kapulakielinen lappilaisproosa. Tarja Ahopelto koskettelee uskon ja ihmisen kohtaamista lastukokoelmassaan "Rovaniemen seurakunnan työyhteisön hyvinvoinnin kehittäminen työn edellytyksiä parantamalla". Tunteiden vyörytys kasvaa kliimaksiinsa kuudennessa osassa:
Seurakunnassa on suoritettu voimavarat työssä ‑kysely vuonna 2001, jonka tulokset ovat kehittämistyön pohjana. Hankkeen alussa suoritetaan lähtötilanneanalyysi, joka tarkentaa kehittämisen painopistealueet.

Kaksi kertaa, molempien koulutusjaksojen jälkeen, toteutetaan koko henkilöstölle arviointi- ja keskusteluseminaari, jossa arvioidaan hankkeen tuloksia ja vaikuttavuutta. Raportointivaiheen alussa toteutetaan arviointilomakkeen täyttäminen, muutoksen arviointi ja jatkokehittämisen suunnittelu.
Uljainta kapulakielistä proosatekstiä on jo pitkään julkaissut Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, Sitra, jonka kustantamat sarjat ovat kuluneet kymmenientuhansien suomalaisten käsissä. Nouseva sitralaisen koulukunnan kyky, Marjo Uusikylä, on tarttunut vaikeaan aiheeseen, joka koskettaa monia kansalaisia ja kuluttajia. Hänen massiivinen romaaninsa "Elintarvike- ja ravitsemusalan strategiaraportti: Suomi – kilpailukykyinen terveellisen ravitsemuksen edelläkävijä" oli jo ilmestymishetkellään ilmeinen kapulakielen klassikko. Uusikylän teos todistaa viimeistään vääräksi väitteet murrekirjallisuuden toritaidemaisuudesta.

Suurteoksen ensimmäinen luku, "Elintarvike- ja ravitsemusalan strategiaprosessi ja vision synty", tuo mieleen yleiskielisen proosan maailmasta Väinö Linnan Pohjantähti-sarjan avausjakson. Myös muistumia laajemmasta maailmankirjallisuudesta – aina Miltonin Kadotetusta Paratiisista asti – on havaittavissa:
Sitra käynnisti keväällä 2005 Elintarvike- ja ravitsemusohjelma ERA:n. ERA-ohjelman tavoitteiksi asetettiin alan kansainvälisen kilpailukyvyn kehittäminen, terveyden edistäminen ravitsemuksen keinoin ja vahvan ravitsemusklusterin rakentaminen (kuva 1). Ohjelma päättyy vuonna 2009.

Prosessi Elintarvike- ja ravitsemusalan strategian luomiseksi käynnistettiin ERA-ohjelman hankkeena kesällä 2005. Koko ala alkutuotannosta kauppaan työskenteli ensi kertaa laajasti yhdessä. Prosessiin osallistui 30 asiantuntijaa alkutuotannosta, tutkimuksesta, elintarviketeollisuuden isoista ja pk-yrityksistä, kaupanalan yrityksistä, julkishallinnosta sekä kansanterveysorganisaatioista (osallistujat, liite 1; prosessiin sisältyneet työpajat ja opintomatkat, liite 2).

Puoli vuotta kestäneessä hankkeessa määritettiin tavoitetila ja visio – kuinka alan tulisi kehittyä vuoteen 2015 mennessä. Suomen elintarvike- ja ravitsemusalan kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi suunniteltiin toimenpiteitä, joihin yhteisiä voimavaroja keskitetään. Toimenpidesuunnitelma perustuu Suomen vahvimpiin osaamisalueisiin sekä kansainvälisiin elintarvike- ja ravitsemusalan liiketoiminnan trendeihin ja mahdollisuuksiin. Prosessissa luotiin myös suunnitelma vahvan elintarvike- ja ravitsemusklusterin rakentamiseksi.
Lyhyesti sanottuna voimme todeta luottavaisin mielin, että kotimainen murrekirjallisuus elää ja voi hyvin. Sen tulevaisuus näyttää turvatulta, mutta on silti aiheellista kysyä, miten pitkään tämä runsaudenpula jatkuu. Kasvattajilla, ammattikorkeakouluilla ja yliopistoilla on nyt edessään uusi haaste: kuinka tutustuttaa uusia kirjailijapolvia kapulakielen saloihin.


Kirjoittaja on Uusi Kurvi Blogin KULTTUURITOIMITUKSEN ESIMIES.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mä tiedän, ettei täällä saisi kommentoida vakavasti, mutta mä en suoraan sanoen tajua, miksi murrekirjallisuutta/runoutta dissataan niin paljon. Mustakaan ei oo hyvä idea kääntää Aku Ankkaa tuupovaaraksi, mutta sellaisessa taiteellisesti kunnianhimoisessa murteella kirjoitetussa proosassa ja lyriikassa mä en näe mitään arveluttavaa. Kirjoittaahan Rosa Liksomkin murteella, eikä sitä siitä ruoskita.

Ilbis kirjoitti...

Hei! Ei täällä saa kommentoida vakavasti!

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin. Piru.

pässi kirjoitti...

Mmmmm..... Heli Laaksonen.......MMmmmmmMMm....