Uusi Kurvi Blogin Jatkokertomus, osa 1.

Tässä numerossa alkaa Uusi Kurvi Blogin oma jatkokertomus.

Paljon on toiveita tämänkaltaisen juttusarjan akanvirrassa virrannut, ja yleensä asiapainotteiseen uutisointiin päin kallellaan olevan toimituskuntamme on nyt nöyrryttävä, sillä muuten pää toimittajamme Lacce on uhannut poistaa mueslistämme rusinatkin. Viimeksi lähti maissilastut.

Käydessämme toimituskuntamme keskuudessa neuvottelua, eli debattia, Jatkokertomuksemme muodosta, tyylistä ja tavoitteista, päädyimme seuraaviin painotuksiin:

1. Jatkokertomuksemme tulee koostua monesta eri osasta.
2. Jatkokertomuksemme tulee olla suomen kielinen.
3. Jatkokertomuksemme ei tule lukijan mielestä muistuttaa liikaa Enid Blynthonin Viisikkoja, tai Anni Polven Tiina-kirjoja.
4. Jatkokertomuksemme tulee pitää lukija otteessaan, pihdeissään ja istuimensa reunalla.

Mainituista kohdista eniten polemiikkia herätti luonnollisesti kohta kolme. Herrojen Anni Polva ja Edvin "Montyn vaari" Pythonin vaikutusta kirjallisuuden maailmanlaajuiseen kenttään ei liene mahdollista aliarvioida, päättihän esimerkiksi Tapani Ruokanen muuttaa rakastetun, yksiosaiseksi suunnittelemansa Jälkiruokas-sarjan jatkuvaksi featureksi omaan nettizineensä.

Mutta nyt, pitemmittä puheitta, Uusi Kurvi Blogin Jatkokertomuksen ensimmäinen osa:

Janne heräsi siskonpediltä vähän ennen kymmentä aamulla. Vieressä uniaan jatkoivat hänen pikkusiskonsa Lissu, heidän serkkunsa Tomi, ja Jannen paras ystävä, koiransa Turre. Hän hieroi vielä hieman unisia silmiään, ja huomasi olevansa melkoisen nälkäinen. Mikäs ihme se muka oli, hän ajatteli, olihan nelikko eilisiltana ollut myöhään iltaan asti tutkimassa Turren löytämää luolaa, ja kotiin palatessaan he olivat olleet liian väsyneitä syödäkseen iltapalaa.

Uusi Kurvi Blogin Jatkokertomus jatkuu myöhemmissä numeroissa.
Dennis Mynthonin nimi korjattu oikeaksi.
Muitakin nimiä korjattu.