Uusi Kurvi Blogi julkaisee totuttuun tapaan syksyn ylioppilaskirjoitusten valioaineet. Ensimmäisen kerran vuoden valiot julkaistiin jo vuonna 1885, juuri kun osakunnat olivat hetken aikaa laillisuuden piirissä Venäjän hirmuhallinnon sortovallan alla. Laudaturaineet on valinnut Ylioppilas tutkintolauta kunnan sihteeri, päätoimittaja Tapani Ruokanen.
Kuusamossa syntynyt Minea muutti jo 16-vuotiaana Helsinkiin, jossa hän aloitti opintonsa maineikkaassa Kallion ilmaisutaitoaineisiin keskittyneessä lukiossa. Hänen varhainen ambitionsa tanssi- ja meikkitaiteilijan urasta vaihtui hyvin pian runouteen. Itseään hän pitää Edith Södergranin, Cia Kiiskisen ja Leena Krohnin kaltaisena ”vapaana sieluna”, jonka itseilmaisua eivät tasapäistävät 70-lukulaiset rakenteet estä. Minea on esiintynyt Salatut elämät -tv-sarjassa ja Lumenen mainoskampanjassa. Hänen esikoisromaaninsa ”Te ette voi kahlita vapaata sieluani” ilmestyy vuonna 2008.Minä ja Kafka
Runouden jylhä peruskallio kaatuu ylleni. Putoan, kuolen, minuuteni pirstaleet lentävät yli laidan. Tämä kuohuva nuoruuteni. Olenko minä itse tässä huoneessa? Kuulenko äitini laittavan minulle ruokaa keittiössä, vai olenko itse oma äitini? Isäni olen jo murhannut. Olen Oidipus, olen Elektra, vangittuna tähän raadeltuun, viilleltyyn ruumiiseni.
Franz Kafka, Daniil Harms, kuulkaa kuinka liidän. Aristoteles ja Pentti Saarikoski. Itsekin sekoilen. Olen hullu, juopunut elämästä ja rakkaudesta. Rakastakaa te minua, sillä vain kirjaston pölyisessä avaruudessa tunnen olevani elossa. Tämä temppeli ei ole kyllin korkea henkeä isoavalle sielulleni.
Otan teetä toisenkin mukin. Tiikerin Päiväuni. Olen tiikeri, mutta en nuku, haaveilen. Minun päiväuneni on huumaa. Kämppäkaverini, tyttöystäväni, bi-rakastajani läikyttää Coca-Colaa päiväpeitolleni, mutta en edes huomaa sitä. Luon, luen, luon!
Vapauttakaa minut tämän pienen kaupungin kahleista! Helsinki on kuin nääntymys. Missä ovat ne kahvilat, filosofiset keskustelut, joihin tutustuin Prahassa vaihto-oppilasvuonna? Luovuuteni ei kukoista, ellen saa ravintoa. Muusat, kuulkaa rukoukseni! Lyyrinen kaipuuni räjähtää täyttymykseen ja säihkyn kuin tuhat kipinää.
Suomessa ei ole aitoa kaupunkikulttuuria.
Kun seuraavan kerran lennät aurinkoon...
Lauri Kristian Kokoomus, 19, Munkkiniemen yhteiskoulun lukio.Munkkiniemessä syntynyt Lauri Kristian aloitti lehtikirjoittelun Suomen Kuvalehteen jo 11-vuotiaana. Hänen ensimmäinen artikkelinsa käsitteli Yleisradion journalistista objektiivisuutta kalvavaa amerikkalaisvastaisuutta. Lauri Kristian johtaa Munkkiniemen Atlanttiseuran Nuoria ja valmistelee laajaa teossarjaa suomettuneisuuden ajan rakenteista, jotka yhä jäytävät postmodernia ajattelua. Hänen esikoisromaaninsa ”Te ette voi kahlita vapaata sieluani” ilmestyy vuonna 2008.Suomen ulkopolitiikka valinkauhassa
Euroopan unioni kohtaa uusia haasteita Lähi-idän kriisin ratkaisussa. Tässä tilanteessa Suomen ulkopoliitisella johdolla on erityinen rooli – onhan Suomi EU:n tämänhetkinen puheenjohtaja. Tämä kysyy etenkin tasavallan presidentiltä ja ulkoministeriltä kykyä nähdä realiteetit, tarttua tilanteeseen, saattaa riitapukarit neuvottelupöytään. Tätä heiltä odottavat erityisesti Yhdysvallat ja maltilliset islamilaisjohtajat. Kansainvälinen yhteisö on riittävän kauan katsellut sivusta. Asialle on tehtävä jotakin. Se on myös päättäjien jo aika huomata.
Tässä tilanteessa Suomen kytkeytyminen kaikkiin niihin läntisiin instituutioihin, joissa päätökset tapahtuvat, on ensiarvoista. Ulkopoliittiset johtajamme ovat kylliksi vakuutelleet 70-lukulaisen rähmälläänololinjansa puolesta – nyt tilanne on kuitenkin uusi. Nato-jäsenyydellä pelottelu kuuluu suomettuneisuuden aikaan. Se nähtiin myös Alpo Rusin tapauksessa, jossa taistolaiset tiivistivät rivinsä ja kävivät raukkamaiseen hyökkäykseen poliittisen ajattelun uudistajaa kohtaan.
Vaikka Venäjän metsäpalot tulisivat sammumaan ilman suomalaisten apuakin, hyssyttelyn aika on ohi. Kriisejä ei voi enää salailla – itänaapurissakaan. Maapalloistuvassa, globaalissa taloudessa rajat ovat näkymättömiä, vaihtelevia, obskuureja.
Neuvostoliiton tyrannia on loppunut. Nyt pitäisi sen jälkilöylyt saada jäähtymään Suomessakin. Tässä uusi, eduskunnan johtama Ulkopoliittinen instituutti tulee näyttelemään tärkeää, johtavaa osaa. Nyt ulkopoliittisen johtomme olisi korkea aika tukea presidentti, rauhantekijä Martti Ahtisaaren Nobel-ehdokkuutta. Mallia voisi ottaa vaikkapa Virosta, jonka entinen presidentti, edesmennyt Lennart Meri nautti kansainvälistä arvostusta – myös neuvostoaikoina.
Kaikki 2048 valioainetta julkaistaan Uusi Kurvi Blogi Kirjojen kustantamana kovakantisena sarjana joulukuun ensimmäisellä viikolla.
1 kommentti:
Haha, ei helvetti, kiitos tästä! Kaivoin omat laudaturina lähteneet (ja palanneet) yo-aineeni esille ja ne oli juuri tuota hirveässä hurmeessa vuodatettua eksistentiaalista elämäntuskaa runoanalyysin muodossa. Muistan, että tajusin preliaineen vaiheilla ruveta vetelemään oikeista naruista. :D
Lähetä kommentti