Uusi Kurvi Blogin ihmissuhdepalsta jatkaa: Lebensraum ja tanakat pakarat.

Lokakuu tuo mukanaan synkeyden, sateen ja märkivät haavat. Miksi Afganistan ei rauhoitu? Miksi sain kehityskeskustelussa huomautuksen myöhästelystä? Miksi Konrad –setä joi perintöni? Miksi reisipahkurat eivät lähde karppaamalla? Paskan paskat.

Vaikka silti, syksyn tumma vaippa myös peittää. Maailmallisuudessa on todellakin se hyvä puoli, että sitä voi peittää. Parhaita välineitä siihen ovat kaftaanit ja ponchot sekä väljät ulkoiluvarusteet. Lemmentöitäkin syksyllä voi tehdä: paitsi valot poissa, myös verhot auki. Jean-Paul Sartre, huonovointisuuden vahinkoisä ja antropologian sherlockholmes, kirjoitti vuonna 1944 että helvetti on muut ihmiset. Quel erreur! Helvetti on se, että muut ihmiset näkevät.

Sisätautien ja kliinisen ravitsemuksen erikoislääkäri Aila Rissanen sivuaa aihetta Kauppalehti Presson 30.9. julkaistussa lauantainumerossa. (Presso on lauantaisin kymmenientuhansien pääkaupunkiseudulla asuvien eksekutiivien koteihin ja yrityksiin jaettava sanomalehti, markkinaorientoitunut brain candy, jonka fiitsöreihin kuuluvat ”Bulevardin hulppeat jutut” sekä nokkelasti nimetty ”Debatissa saa sanoa”.) Rissanen toteaa seuraavasti: ”johtajilta voisi hyvin vaatia lääkärintodistuksia, joissa arvioidaan myös fyysistä suorituskykyä. Ne kertovat jotain ihmisestä.” Rissanen lisää vielä: ”kansainvälisten firmojen johtajilta suorastaan odotetaan tietyntyyppistä urheilullisuutta.” Vaikka Rissanen ei täsmennäkään, viitataanko ”tietyntyyppisellä” tässä golf- ja purjehdushenkisyyteen vaiko paini-, nyrkkeily-, ja työväen voimistelijat –henkisyyteen, viesti on selvä. Siinä missä hyllyvää persettä dissattiin ennen lähinnä yökerhon tanssilattialla ja parisuhteen viimeisillä yhteisillä saunavuoroilla, sitä dissataan, ja on jo jonkin aikaa dissattu, myös työpaikalla. Toimitusjohtajazeitgeistiin Rissanen viittaa tosin huojentuneesti: ”aika sutjakkaa porukkaa nykyisin”.

Sutjakat porukat johtavatkin pitkin kulttuurisen maun valaisemaa aasinsiltaa kohti tämänkertaista Uusi Kurvi Blogin ihmissuhdepalstan teemaa, itselääkintää. Millä helpottaa työn, opiskelun ja ihmissuhteiden luomaa esteettistä ristipainetta? Mieluiten ennen auringon sammumista, semminkin kun täydelliseen pimentoon menee ne piinalliset kahdeksan minuttia? Vastauksen on oltava emansipaatiossa. Ei suffragettien monopolisoimassa merkityksessä, vaan yleisessä, universaalissa katoamisen mahdollisuudessa. Kotiinjäämisen mahdollisuudessa suklaakeksien kera. Talviunissa, koteloitumisessa, vetäytymisessä työn ja erotiikan itseääntoistavasta fluktuaatiosta. Kalsarikänneissä, pizzan tilaamisesta oven ulkopuolelle (rahan voi työntää kirjekuoressa postiluukusta), piiloutumisesta. Kulttuurisen keskiluokan moraalinen paine ei ole laki. Pimeys antaa mahdollisuuden, ja siihen tarttuminen erottaa orjat kansalaisista sekä ruumiin egosta, kuten Esa Saarinen saattaisi sanoa, jos tietäisi. Vastaus on kansalaisoikeuksissa, poliittisessa ja ruumiillisessa vapaudessa sekä, ennen kaikkea, siinä että Suomesta saa ostaa nykyisin Ben&Jerrya. Vastaus on siinä, että samalla kun jäätelöpaketin kansi tai pullonkorkki aukeaa ja tupakka syttyy, ulko-oven saa kiinni.

Vaikka konstit ovat vanhat, on virheellistä olettaa, etteikö henkiseen burkhaan piiloutunut Bacchus olisi millään tapaa vallankumouksellinen hahmotelma. Kansalaistottelemattomuus ja passiivinen vastarinta ovat paitsi poliittisia, myös sosiaalisia ja kulttuurisia välineitä. Se, ettei totuus ole viinissä, on harhainen luulo, joskin vielä harhaisempi on luulo, jonka mukaan se ei ole suklaassa.

Uusi Kurvi Blogin ihmissuhdepalstan seuraavassa osassa, osa 3, perehdytään homoseksuaalisuuteen.