Erikoishaastattelu: Jumala kertoo suhteestaan suklaaseen

Uusi Kurvi Blogin hengellisten asioiden erikoistoimittajan Dan "Diibadaaba" Brownnin on onnistunut saamaan harvinaislaatuisen haastattelun: Danimme onnistui päästä haastattelemaan Jumalaa.

Jumalan emme tietenkään odottaneet ottavaan kantaa mihin tahansa tyhjänpäiväisyyksiin, kuten Suomen ensi-iltansa saavaan Borat-elokuvaan, USA:n kongressivaaleihin, tai pasianssissa itsensä huijaamiseen, vaan menimme suoraan ison kalan perään: Päätimme ottaa huiman riskin, ja kysyä Yläkerran Ison Jäbän suhtautumista suklaaseen. Niin oikein, suklaaseen, tuohon jo vuosituhansia ympäri maailmaa sormia ruskeiksi tahrineeseen nautintoaineeseen, joka on kohta kietonut pahan pikkusormensa ympärille koko katajaisen kansamme.

Dan Brown: Mä tiedän että sä oot kiireinen jannu, joten
ajattelin mennä suoraan asbaan. Onks se ihan ookoo sulle?

Jumala: Joo, ihan hyvä vaan. Mä oon menossa reilun tunnin
päästä keilaamaan Hunni Attilan kanssa.

DB: Okei, siistii. Mä en tiä, mitä sun assaris on kertonut
sulle tästä haastiksesta, mutta tarkotus olis siis käsitellä suklaata.

J: Joo, ton se kertokin. Kysy, lapseni, niin sulle vastataan.

DB: Kun sanotaan, että sä oot luonut Maailmankaikkeuden, ja kaiken hyvän tänne, niin miks sun piti luoda myös sellanen koukuttava rappioon johtava nautintoaine kuin suklaa?

J: Niin, en mä voi väittää etten olis ikinä katunut sitä, mutta kyllä mä pysyn päätökseni takana. Jos mä alkaisin niinku painelee undo:ta joka luomuksen suhteen, mitä mä oon katunu, niin eihän tääl olis enää paljon muuta kun hamsterit, push-up -rintsikat ja Nokian kännykkätehdas jäljellä. Niidenkin uudet mallit alkaa tosin olla niin hanurista että oon jo puolileikilläni harkinnut lähettää pikku heinäsirkkaparvea tuotekehittelyosastoille pörräämään...

DB: Just. Mut onks sulla ikinä sellanen olo, että homma olis vähän lähtenyt lapasesta ton suklaan kanssa? Eiks se oo vähän arveluttavaa et jengi on niin fiiliksissä, että ne alkaa hifistelemään ihan tosissaan eri makujen ja pitoisuuksien kanssa? Netistä löytää nykyään suht iisisti ohjeita, joiden avulla jokainen vähänkin kulinariaa tunteva voi kopioida himakeittiöissään helposti vaikka Lindtin kovimpia laatuja. Miksei voi vaan riittää pari palaa Fasun sinistä duunin tai saunan jälkeen?

J: Niin. Toi on sitä nykyajan "kun liikaa mitä tahansa ei oo liikaa" ajattelua, mitä mä en oikeesti oo ikinä pystynyt tajuumaan. Eikä se siihen lopu, kun joku vetää ekat suklaaöverit jossain porukassa, ja lihoo ihan tajuttomaks palloks. Ne saa aina itsensä uskomaan että niillä on homma hallussa, ja se suklaan syönti vaan vahvistaa sitä illuusiota. Musta se osoittaa vaan luonteen heikkoutta, massamentaliteettia ja yhteiskunnan vastuuttomuutta. Mä satun tietämään, kun oon siis kaikkitietävä, et esimerkiks siellä Suomessa se Sailaksen Raimo olis vaan hyvillään, jos kaikki suklaa-addiktit söis itsensä hengiltä. Se on sitä nykyajan hienovaraista rodunjalostusta kato, pois vaan ne ja niiden lapset kansantaloutta rasittamasta, joilla on riippuvuuteen altistava geeni perimässään.

DB: Toi on aika kovaa tekstiä, mut sun ei varmaankaan tarvii paljon varoa, jos joku pikku valtiosihteeri vetää herneen nenään sun sanomisista?

J: No ei tod tarvii. Mä voin kato vaikka iskeä sitä salamalla ihan koska mä haluun. Mut musta se on vaan niin koominen hahmo, etten mä oikeen viittis.

DB: Hehe, onhan se sellanen veitikka. Tää mun on pakko kysyy, mut sun ei tietenkään tarvii vastata: Ootsä ikinä ite kokeillut suklaan syömistä?

J: Mä niin arvasin et sä kysyt ton. Tottakai mä vastaan, ja voin kyllä myontää että oon. Mut vaan pari kertaa, eikä se oikein toiminu mulla. Ekalla kerralla mä olin liian kännissä, ja tokalla se oli silleen ihan kivaa, et siitä tuli hyvä maku suuhun, ja tavallaan aika valaistunut olo. Mut sit mä kelasin, miks mun pitäis erikseen vetää jotain roinaa et tuntisin oloni valaistuneeksi? Mähän sen päätän, kuka tuntee olonsa miksi, ja mitä se valaistuminen ylipäätään tarkottaa.

Jos mä haluun saada hyvii kiksei, niin mä kuuntelen vaikka mieluummin Bob Dylanin Highway 61 Revisitedin, tai muuta sen varhaista kamaa. Ne sen myöhemmät levyt, missä se alko uskoo muhun on kyllä suoraan sanottuna ihan täyttä shaibaa.

DB: Joo, niin on. Käsittääkseni Bobihan tutustutti muun muassa ainakin Beatlesit suklaan syömiseen kuusarin alkupuolella. Et kai säkään voi väittää, että suklaa ei olis inspiroinu monia kovasti arvostettuja artisteja luomaan uransa parhaita töitä?

J: En mä väitäkään. Musta vaan tuntuu siltä, että ne olis voinu ihan yhtä hyvin vetää vaikka Kettu-karkkeja, ja silti duunata kaikki ne mageet teokset. Jengi on aina ollut sekasin, ja kaikkeist sekavimmat tyypit on loppupeleissä tehny kaikkeist vaikuttavimmat taideteokset, oli ne sitten musaa, kirjoi, taului tai leffoi.

Mä en muuten oikein tykkää että sä käytät sanaa "luominen" tollasten maallisten turistien yhteydessä. Tiedä lapseni, että maailmassa on vain yksi oikea Luoja, ja se oon vittu mä.

DB: Ainiin, sori, mä en tarkottanu pahalla.

J: Ei se mitään, lapseni. Jei, olet anteeksiannettu. Mä oon hyvä.

DB: Niin ootkin. Mut hei, meil alkaa aika loppuu, kiitti ihan
sikana sun ajasta, tää oli tosi nasta jutteluhetki.

J: Ei midisti, mun pitää tosiaan lähtee sinne keilaamaan. Ootsä muuten ikinä kokeillut hohtokeilaamista lapuissa? Vittu se on siistii.

DB: En oo, pitää varmaan tyypata joskus.

J: Kandee todellakin. Mä en ikinä heitä silleen muuta kun kaatoja. Mut toisaalta, mähän oonkin kaikkivoipa, heh heh!