Seppo Kääriäinen: "Virkkusen NATO-mafia vääristelee sanojani!"

Kello 4.20 torstain ja perjantain välisenä yönä. Uusi Kurvi Blogin toimituksen kuuma linja pärähtää soimaan. Linjan toisessa päässä on Suomen puolustusministeri Seppo Kääriäisen erityisavustaja Augustus Owsley Stanley III.

"Herra puolustusministeri haluaa välittömästi antaa todenmukaisen lausunnon Helsingin Sanomien eilisestä Nato-artikkelista - ainoalle enää luotettavaksi pitämälleen medialle, Uusi Kurvi Blogille. Ministerin mukaan HS on totaalisesti, julkeasti vääristänyt ministeri Kääriäisen Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kokouksessa pitämää puhetta."

Luuri annetaan Kääriäiselle. Ministeri on selvästi kiihtynyt.

"Virkkusen mafia pelaa harvinaisen likaista peliä. Tämä on törkeää. Aion viedä asian korkeimpaan oikeuteen asti, jos tarpeen."

Mistä on kysymys? Toimittajamme tyynnyttelee kiihtynyttä Kääriäistä ja yrittää selvittää tilanteen taustoja. Mitä on tapahtunut? Eikö Helsingin Sanomiin - Suomen Pravdaan, Karpaattien Neroon, Insinöörien Insinööriin - voi enää luottaa? Silittääkö Aatos Erkko valkoista kissaa Janne Virkkusen briiffatessa Igoria seuraavaan polvilumpiotehtävään?

"Tämä on aivan perseestä", Kääriäinen haukkuu puhelimeen. "Herään torstaiaamuna ja luen Helsingin Sanomista sanoneeni että 'lisää rahaa tai Natoon'. Käsittämätöntä!".

Ministeri on korvinkuultavan tolaltaan. Hänen tutun lupsakka savonmurteensa alkaa lipsahdella esiin.

"Vittu, mä puhuin siellä paskalakkikokouksessa kotikasvatuksen ja laadukkaan hapon puolesta, ja siitä, että ayahuasca-rituaalit pitäisi laillistaa Uudenmaan alueella. En sanonut kai vittu sanaakaan NATO:sta, mutta nyt joku vitun Arto Astikainen, joka on ihan varmaan Virkkusen täys vittu käsikassara, kirjoittaa mun uhanneen meidän rakasta isänmaata sotilasliitolla jos me ei muka saada lisää massia aseisiin!"

"Saatana! Tää on niin mediapeliä! Vitun Virkkunen. Tervetuloa Iisalmeen mun kasvihuonetilalle tsekkaan tilanne. Lupaan vääntää sellaset bongilliset että äijän mustavalkoisessa pääkirjoituskuvassakin näkyy silmien punaisuus", Kääriäinen jatkaa tilitystään.

Ministeri kokoaa itseään. Ulosanti kuulostaa taas hetken ministerimäisemmältä.

"Minulla on resepti maailmanrauhaan. Suomi voi johtaa tätä prosessia. Ensimmäiseksi laillistetaan kannabistuotteet. Sitten sisällytetään Carlos Castanedan koko tuotanto peruskoulun opetussuunnitelmaan. Kotitaloustunneillla voidaan valmistaa ayahuascaa ja kemiantunneilla DMT:tä", Kääriäinen linjaa.

"Tavoitteena on savustaa kaikenlainen militarismi nuorisosta ulos jo kasvun varhaisessa vaiheessa. Teemme tulevaisuuden Suomesta laajatajuntaisen, transkendentin ja pasifistisen. Suomen aura säteilee spektrin kaikissa väreissä yli maapallon. Kansallislaulumme transponoidaan korotettuun F:ään, koska se on taajuus, jossa koko kosmos värähtelee. Vesimiehen aika käynnistyy viimein. 60-luku oli vasta varaslähtö."

Kääriäinen on selvästi inspiroitunut ja jo hyväntuulisempi. Hän palaa kuitenkin lopuksi vielä alkuperäiseen kimmastukseensa.

"Erkko, Virkkunen, Jakobson, Heikat, koko vitun UPI, kaikki. Ne ei niinku osaa odottaa sitä hetkeä kun meikämandoliino sujauttaa parasta Orange Sunshinea niiden päiväkahviin. Vittu, sittenpä äijät näkee! Rakkaus voittaa, ja Saatanaa vastaan kaikki keinot on sallittuja!" Kääriäinen äityy palopuheiseksi.

"Tunnen Jerry Garcian hengen läsnäolon kaikessa mitä teen. Tämä kehitys on väistämätön. Maailmanrauha ei ole enää utopiaa. Ruokanen, sun vuoro pestä bongi", Kääriäinen kuuluu jo huudahtavan jonnekin, johon toimituksellamme ei ole näköyhteyttä.

"Teidän media niinku tajuaa jutut. Pidän teidät ajantasalla", ministeri toteaa lopuksi lämpimästi. Puhelu päättyy Kääriäisen tunnetuksi tekemään lausahdukseen, jolla hän luo usein henkeä myös keskustalaisiin kanssapoliitikkoihinsa.

"Keep on truckin'!", ministeri huudahtaa kannustavasti.