Uusi Kurvi Opinioni Kalenteri, luukku 20

Tämänkertainen Uusi Kurvi Opinioni Kalenterin luukku sisältää joulukertomuksen rakastetulta satusedältämme, Zachris "Sakke" Topeliukselta.

Potra-Pekan jouluaamu

“Ole hyvä ja vedä käteen”, muori sanoi. Potra-Pekka hymyili. Voi tuota muori-kultaa! Taas hän oli tehnyt uuden parin lapasia. ”Kyllä näillä kelpaa tumputtaa”, Pekka tunnusti kohteliaasti kiskoessaan kintaita käsiinsä.

Jouluaamun aurinko kohosi hiljalleen Hullun-Mattilan metsien takaa. Kaukana Raatojärven peilikirkkaiden jäiden tuolla puolen hukkui pakkaspäivän utuiseen ilmaan kappeliseurakunnan kirkontorni. Rikkumattomat hanget kohoilivat matalina kumpuina pelloilla ja kallioilla ympäröiden pieniä punamultaisia taloja kuin nukkuvia koppeloita. Tyytyväisenä nokkivat talitiaiset silavanpalasia ikkunoilla. Ja muhoillen hamusi joulukirkkomatkalta palannut Harmo kauralyhdettä tallissa, jonka ylisillä jo Juoppo-Heikki naukkaili päivän toista sahtilekkeriään ja masturboi.

Kylän raitti odotti Potra-Pekkaa. Kerkeästi hän kumarsi muorille ja kirmasi ovesta ulos. Maakuntalauluja vihellellen hän kaapaisi lunta ovenpielestä kouraansa ja muisteli, miten hän toissa vuonna oli yksin kaivautunut Pappilan lasten lumilinnasta läpi ja antanut Pappilan Elinalle mojovan cunnilinguksen.

Aamuinen joulukirkko oli yhä tuoreena Potra-Pekan muistissa. Mitä kirkkoherra Helenius oli sanonutkaan? ”Edessä on uusi vuosi ja uudet haasteet”. Se oli syöpynyt tulikirjaimin Pekan aivoituksiin. Nuoruus, lapsuuden leikit olivat jäämässä taakse. Hän oli jo 27-vuotias ja tunsi, että aikuistuminen oli vääjämättä edessä. Opinnot, työtelämä, perheen perustaminen.

Eräänlaiseksi ihanteekseen Potra-Pekka oli ottanut kylän pelimannin, Äpärä-Joosen, joka oli uskoon tultuaan polttanut hanurinsa. Aivan samoin oli käynyt Pekallekin vuosi sitten joulusaunassa. Harmin kyynel kihosi silmäkulmaan, kun hän muisteli, miten oli joutunut makaamaan avuttomana huoneessaan kunnanlääkärin hoidettavana, kun seinän läpi vierashuoneesta kajahteli serkkutyttöjen immenkalvojen poksahtelu. Siitä Potra-Pekka oli ottanut visusti opikseen.

Mutta vielä olivat talven leikit ja painit edessä. Joulupäivä oli vasta kohoamassa suurimpaan kirkkauteensa ja iloisesti pulppusi elämä nuorten sydämissä ja silmissä.

”Heleijaa vaan!” huusi Potra-Pekka ystävilleen tullessaan heidän syliinsä.