Susan Kurosen näköinen nainen meni vaatekauppaan. Myyjä riensi palvelemaan häntä:
– Minkäslaista vaatetta sitä etsiskellään?
– Kansitakkia.
Vaimon kanssa puhuttiin eilen Venäjästä. Tultiin siihen tulokseen, että kyllä se on suuri ja ihmeellinen maa. Kotkan perspektiivistä katsottuna se on tietysti pienempi kuin vaikkapa sammakon. Puhutaanhan sammakkoperspektiivistä.
Energian huoltovarmuus pani miettimään ja ensi talveksi pitää varmaan ostaa uudet talvirenkaat, jos ei bensaa riitä pitämään aura-autoja ja suolaajia liikenteessä.
Huumori se pitää miehen tiellä. Rakensin vaimolle ja vähän itsellekin taloa ja vitsiä piti vääntää, etten olisi polttanut tupakkia joka kerta, kun löin vasaralla sormeen. Tai vaskaksihan sitä täällä sanotaan. Maakunnassa on lupsakkaa.
Päätoimittaja sanoi puhelimessa, että kun 150 sanaa saan kasaan, niin ropsahtaa tästäkin se tili sitten eikä tarvitse perään huudella.
Taisi siinä sitten kuitenkin tupakaksi mennä. Öljylämmitystäkin ajateltiin, mutta vaimo oli siinä oikeassa, ettei Putinin myymän öljyn varaan liikoja kannata laskea. Kun tähän vielä jotain kirjoitan, niin mitta on täynnä ja ylikin menee.
Öljy on siitä kummallinen aine, että se palaa aina kirkkaammin naapurin hautakynttilässä.
2 kommenttia:
Uusi Kurvi Blogissa vallitsee sananvapaus, jossa ylläpito on vapaampi kuin muut.
Lähetä kommentti