Elokuu ja kustannustalojen bileet kuuluvat yhteen erottamattomasti. Otin osaa Uusi Kurvi Kirjojen syyskauden avajaisjuhlaan yhdessä runoilija Jyrki Kataisen kanssa. Puheenaiheet velloivat rämettyneen rantaveden tavoin puolelta toiselle, porvarihallituksen alkoholipolitiikasta syksyn kirjamessusatoon.
Auringon säteily emanoituu tomumajoillemme koko elokuisen intiaanikesän voimalla. Parkkeeraan uuden Mitshubisi Grandis -farkkuni Isolle Roobertinkadulle. Rakennusviraston Peteltä sökössä voittamani huoltoajolappu pääsee jälleen kerran koristamaan kojelautaa. Käväisen vielä nappaamassa pahvikahvin kioskilta odottaessani vuosisatamme suurinta runoilija-ajattelijaa paikalle. Olisin voinut napata kaverin kyytiin kotiovelta, mutten hennonut ottaa riskiä joutua autoineni ilkivallan kohteeksi. Boheemi sisällöntuottaja kun sattuu asumaan Oulunkylän ghetossa.
Katainen saapuu mestoille lopulta varttitunnin myöhässä. Tuuheasta parrasta ei voi erehtyä. Pistouvaan krapuloissaan tärisevälle poeetalle lonkeron. Edellinen ilta ja yö, vähän aamuakin, oli mennyt kilpailevan kustantamon juomingeissa. Tänään pitäisi pohtia, mikä on kirjallisuuden tulevaisuus Suomessa ja mistä on kysymys kirjailija-kustantaja-suhteessa.
Astoria-salissa meno on jo lähtenyt hyvin käyntiin. Syksyn uutuuskirjojen kansia on laitettu näkyville ja purjeveneillään ruskettuneet kirjailijat poseeraavat kulttuuritoimittajien kanssa. Skumppaa on ehtinyt valua jo melkoinen määrä pelkästään tervetuliaismaljoina ennen kuin varsinainen tarjoilu on saatu käyntiin. Museoviraston poikkeusluvalla on yhdelle seinälle saanut virittää hiilikaukaloita, joiden päällä pyörii vartaissa sika poikineen. Useat tankit olutta ja punaviiniä myhäilevät seinillä. Ahtaus on melkoinen.
– Verrattuna eilisiin kinkereihin täällä on vielä aika hiljaista, Katainen toteaa. Pieni samppanjalasi katoaa hänen valtavaan kouraansa.
Kohtaamme viini- ja sikajonossa syksyn ennakkoon kohutuimman kirjailijan, Alpo Rusin. Hänen edellinen teoksensa, Valantehneen nihilistin tunnustuksia, myi yli 5000 kappaletta ja kohosi myyntitilastojen kärkeen kevättalven hangilla. Nokkelasti Da Vinci -koodin mainetta hyödyntänyt trilleri teki Rusista oikopäätä naistenlehtien vakiokasvon. Katainen ja Rusi uppoavat heti julkisuuden ja luovuuden välistä ristivetoa käsittelevään keskusteluun.
– Toimittajat eivät tajua, miten pitkäjänteistä työtä yhdenkin säkeen laatiminen on, Katainen alustaa. – Mutta silti pitäisi kesken kaiken lähteä jonnekin Parnasson muuttumisleikkiin.
– Kyllä huippu oli, Juhana Rossi tuli joskus alkukesästä Lostarissa läimimään selkään, Rusi kertoo.
Kataista naurattaa. Parnasson ex-päätoimittajasta on tunnetusti tullut Maajussille morsian -tähteytensä jälkeen legendaarinen siipeilijä. Olipa se vähällä kantaa hänet eduskuntaankin.
– Vieläpä kristillisten listoilta! Vaikka onhan sillä se tonsuuri valmiina, ettei sen puolesta, Rusi kuittaa.
Alpo Rusi jää kaivelemaan aurinkokuivattua tomaattia hampaistaan, kun jatkamme Kataisen kanssa kohti seuraavaa ryhmää humaltuneita kulttuurivaikuttajia. Aatos Erkon ja Niklas Herlinin keskustelu kiinnostaa muitakin kuin meitä. Katainen raivaa valtavalla ruhollaan meille paikan opetuslasten eturivissä. Raharikkaat ovat melkoisessa tumussa.
– Sä et ole mitään sun faijaan verrattuna, Erkko tokaisee tuttuun ruotsinvoittoiseen sävyynsä.
– Et oo vittu säkään, Herlin antaa sanan sanasta. Hän painottaa mielipidettään tökkimällä Erkkoa etusormellaan.
– Sä et oo mitään edes sun broideihis verrattuna! Erkko sivaltaa.
– Sulla ei ees oo broideja! Herlin vastaa kasvot punaisina.
Keskeytän lupaavasti alkaneen riidan kysymällä, mitä he arvelevat kustannusalan tulevaisuudennäkymistä Suomessa, Pohjoismaissa ja maailmassa.
– Kirjoita siihen saatanan vihkoosi, että toi Niko on yks vitun koiranpaska ja pulunnussija, Erkko vastaa.
Herlin on samantapaisilla linjoilla.
– Mee siitä vetään kätees, vitun kyylä, hän toteaa.
Poikkean kehotusta noudattaen hetkeksi miestenhuoneeseen. Urinaalin yläpuolelle on kirjoitettu leveällä tussilla: "Ilkka Malmberg kävi täällä". Alapuolella on lisäys huulipunalla: "Pakkoruotsi pois". Palatessani saliin huomaan Erkon ja Herlinin istahtaneen portaalle hyräilemään Moskovan valoja.Jyrki Katainen ottaa viidennentoista mukillisen olutta. Tilaisuus on edennyt vauhdilla ja tarjoiluja ollaan jo korjaamassa pois. Jatkot ravintola Black Doorissa odottavat. Uusi Kurvi Kirjojen piikkiin, luonnollisesti.
1 kommentti:
Me mentiin Arton kanssa Kunkkuun jatkamaan! Perustettiin, vittu, bändi!
Lähetä kommentti