Suomen suuriin musiikkivientitoiveisiin lukeutuva länsivantaalainen Sunrise Avenue valmistelee kaikessa hiljaisuudessa seuraajaa mahtimenestykseen yltäneelle ensilevylleen, On The Way To Neverland Ranch. Tiukasti lehdistöltä salassa pidetty levytysprosessi on Uusi Kurvi Blogin lahjomalla saamien tietojen mukaan edennyt jo kappaleiden demotusvaiheen ohi. Seuraavaksi pojat päättävät missä studiossa ja kenen tuottajan johdolla haluavat äänittää levyn.
Samojen lähteiden mukaan "Sunkkareiden" uusi levy tulee olemaan kunnianhimoinen, monipuolinen ja musiikillisesti diversiteetillinen kahden cd:n mittainen teemalevy, joka käsittelee realistisesti ihmiskunnan ja koko planeetan mahdollisuuksia selvitä ilmaston lämpenemisestä ja epävakaasta poliittisesta ilmapiiristä, sekä teinitytöiltä scoraamista.
Uusi Kurvi Persuasiointiosaston väsymättömän työn ansiosta saimme sovittua eksklusiivisen haastattelun yhtyeen primus motorin, laulaja-kitaristi Ham Saberin kanssa. Tavoitimme miehen puhelimen välityksellä Darfurista Punaisen ristin hommista:
UKB: Hyvää päivää Hamppa, miten menee?
HS: Ihan hienosti, mä oon täällä Sudanissa jeesimässä hätää kärsiviä.
UKB: Joo, niin mulle kerrottiin. Sä teet hienoa työtä, propsit siitä sulle.
HS: No, kun on saanut itse niin paljon niin sitä alkaa tuntemaan sellaista eettistä epätasapainoa, jos ei anna välillä hyvän kiertää. Sitäpaitsi mä rakastan tätä hommaa.
UKB: Tosi hienoa, sulla on suuri sydän.
HS: Njaaah, en mä haluis nostaa itseäni mihinkään maailmaparantajan valokeilaan, Bono ja Chris Martin hoitaa sen tontin paljon paremmin, hehe.
UKB: Ookoo. Mä kuitenkin soitin sulle kyselläkseni vähän teidän uudesta levystä. Teidän leiristä annettiin ymmärtää että siitä tulee aikamoisen kunnianhimoinen eepos?
HS: Joo, me ollaan kaikki tosi täpinöissä sen suhteen. Kun se eka myi niin hyvin -mikä oli siis ihan täysi yllätys koko bändille- niin me saatiin sen myötä paljon vapaammat kädet levy-yhtiöltä toteuttaa itseämme taiteellisesti. Tietty me oltiin kaikki heti sitä mieltä, että nyt ei säästelläkään enää paukkuja, vaan ladataan koko osaamisemme ja luovuutemme tiskiin.
UKB: Asbaa. Uutukaisella ei siis tulla kuulemaan tyhjänpäiväisiä poprock-ralleja, vaan jotain ihan muuta?
HS: No ei tod tulla. Me alettiin lähestymään levyntekoa tällä kertaa vähän niinkuin puoliksi Pink Floydin ja puoliksi buddhalaisten munkkien tyyliin. Eli mitään ei tehdä hosuen tai kaupallinen menestys mielessä. Me vetäydyttiin bändin jätkien kanssa kolmeksi kuukaudeksi luostariin meditoimaan ja suunnittelemaan tätä projektia.
Ensin meidän piti mennä ihan vaan Ruotsiin, Åselen buddhalaiseen temppeliin, mutta me ajateltiin että onkohan se nyt tarpeeksi aitoa. Siispä me päädyttiin lähtemään Nepaliin Boudhanathiin.
Siellä oli oikea meininki. Siellä harjoitetusta kollektiivisesta mietiskelystä kumpusi se lopullinen teemakin, eli tämän nykymaailman kulutushysterian ja väkivaltaisuuden värittämän, arvorappeutuneen elämäntavan ja oikean, hengellisyyteen, askeettisuuteen ja rauhanomaiseen toimintaan perustuvan elämän välinen kuilu.
UKB: Isoja asioita. Tuntuiko missään vaiheessa siltä että ootte ehkä haukanneet liian ison palan kakkua?
HS: Vittu, länsimaiset ihmiset on jo niin pitkään haukanneet niin isoa palaa kakusta, ettei vähäosaisemmille ole jäänyt murujakaan jaettavaksi. Jonkun on pakko tuoda nää epäkohdat suomalaistenkin nuorten tietoon. Jos sitä ei kukaan muu halua tehdä, niin me tehdään se. Meillä on valmiina jo kuitenkin kredibiliteetti, yleisö, jakelukanavat ja tunnistettava ääni.
UKB: Ymmärrän. Miten tämä sitten musiikillisesti eroaa teidän ensilevystä?
HS: No, jos mä sanon ihan suoraan, niin olihan se eka lätty täynnä aikamoista huttua, niin musiikillisesti kuin sanoituksellisestikin. Mutta se oli tehtävä, että me päästiin tähän asemaan jossa me nyt ollaan. Tää bisnes nyt vaan on sellaista, ettei sua oteta vakavasti ennenkuin on platinarajat paukkunu, eikä ne pauku liian paljon poppiskaavasta poikkeavalla musalla. Onneksi me tajuttiin se, ja nyt meillä on mahdollisuus parantaa maailmaa konkreettisesti, taiteellinen integriteetti kolhiintumatta.
Uusi levy tulee olemaan teema-albumi, jossa ei ole taukoja biisien välillä. Monet biisit kestävät reilusti yli kymmenen minsaa, itseasiassa levyn lyhyin kappale kesti ainakin demotusvaiheessa reilut kuusi. Sävellyksellisesti ne on tosi monipuolisia. Me otettiin vaikutteita tosi monipuolisesti erilaisilta bändeiltä joita me ollaan diggailtu jo pidemmän aikaa, kuten Can, Spacemen 3, Earth & Fire, Silver Apples, Popol Vuh, Ash Ra Temple, Sleep, High Tide, Fugazi, Yes, King Crimson, Brian Eno ja niin edelleen. Kelattiin tuottajaksi mahdollisesti Lee Perryä, Jon Landauta tai Roger Watersia.
UKB: Kuulostaa aika jännältä. Miten te luulette että teidän nuori yleisö suhtautuu noinkin avantgardistiselta kuulostavaan keitokseen?
HS: Sehän se onkin, ettei sillä ole mitään väliä ostaako kukaan tätä levyä. Itsellemme me tätä lähinnä tehdään, eikä sen faktan, että siinä tullaan kertomaan tietynlainen perusohjeistus ekologisesti kestävään, eettiseen hyvään elämään pitäisi olla minkäänlainen peruste levyn ostamiselle. Me ei haluta saarnata eikä käännyttää jengiä, mutta jos jotain kiinnostaa nää asiat, niin ne on siellä kaikki löydettävissä. Ei se silti ole mikään yksitasoinen levy, asioita on verhottu taitavin metaforin muttei kuitenkaan epämääräisesti.
UKB: Hienoa. Meillä alkaa millimetrit loppumaan virtuaalisesta palstasta, mutta jos sulla on jotain sanottavaa vielä niin nyt on sen aika.
HS: No, ei mulla muuta kuin että muistakaa ihmiset, että pienistä padoista muodostuu iso virta, ja joskus se virta katkeaa, tai sitä on liikaa. Ei tää pallo kestä tätä menoa loputtomiin. Teitä on varoitettu.
UKB: Okei. Kiitti hei tosi paljon sulle, Hamu.
HS: Ei mitään, aina on ilo auttaa vaihtoehtoista totuutta edistävää julkaisutoimintaa, onnea ja hyvää jatkoa teille!
Sunrise Avenuen uusi levy julkaistaan Kiinassa Olympialaisten avajaisten yhteydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti