Kuva: Ville Valo kertoo elämästään avoimesti. Pole-Kuntatieto Oy.Bubi kaartelee yllämme. Huuhkajan tuima ilme näyttää skannaavan ympäristöä, vaikka tosiasiassa pöllöt käyttävät litteitä kasvojaan keräämään ääniä, pienimpiäkin rapsahduksia, jotka kavaltavat lihavan myyrän tyyssijan. Lähes äänettömästi petolintu liikuttaa siipiään. Ja yhtäkkiä se katoaa, vahvat siivet piiskaavat ilmaa ja eläin lehahtaa pois. Jonnekin pimeään, jossa onneton pikkujyrsijä tulee kohtaamaan nemesiksensä.
Ville Valo taputtaa minua olalle. Lintu on mennyt. Me vetäydymme Valon asuintornin ikkunasta. Yritän ottaa Villen peniksen suuhuni, mutta päättäväinen ote tarttuu minua niskasta. Kansainvälisen rocktähden kasvoilla on hänen tuttu virnistyksensä. Selibaatti on rikkumaton, huomaan.
Olen Uusi Kurvi Blogin toimittajana Ville Valon vieraana hänen jöpöttävässä tornissaan, sillä keskustelemme tänään kieltäymyksestä ja kilvoittelusta. Ville on ollut ilman seksiä ja viinaa puoli vuotta. Viimeisen kuukauden ajan hän on myös kokeillut erityistä askeesin muotoa, jossa kieltäydytään Janne Virkkusesta.
– Joo, siis mä sain tiedotteen, että Janne Virkkunen on sairaslomalla syyskuun ajan, Ville selventää. – Tuli siinä sitten mieleen, että sehän olisi hyvä tapa kokeilla, että pärjäänkö mä ilman Janne Virkkusta.
Ville sytyttää savukkeensa. Hänen kätensä tärisevät lähes huomaamattomasti. Eleissä ja liikkeissä on jotain epävarmuutta. Muistan nuo vaivihkaiset, tahattomat vihjeet 90-luvun lopulta, jolloin Uusi Kurvi Blogin tutkiva journalisti, Henrikki, vietti 40 vuorokautta aistideprivaatiotankissa ilman Suomen Kuvalehteä. Jopa Uusi Kurvin ylin konsernijohto tuomitsi nämä journalismin nimissä tehdyt ihmiskokeet. Mutta yksityisen ihmisen vapaata tahtoa ei voi uhmata. Nyt Ville Valo jäänyt omien rajojensa hakemisen vangiksi.
– Mun ensimmäinen viikko meni ihan silkassa horkassa, Ville kertoo. – Mä revin Reetta Meriläisen kuvia ja huusin suu vaahdossa jotain sellaista kuin ”miten käy Hesarin realistisen NATO-linjan?” tai ”nainen ei voi päätoimittaa maamme johtavaa printtimediaa”.
Seuraavat viikot olivat jo tasaisempia. Tosin kahvia ja tupakkaa meni paljon.
– Toisaalta oli aika jännä juttu, että esmes selibaatti oli aika helppo ylläpitää juuri tän takia. Ei tehnyt yhtään mieli. Siis kun ajatteli vaan, että taas yksi aamu ilman Janne Virkkusta, Ville selittää.
Nyt Valo on jo lähes tottunut ajatukseen elämästä ilman Janne Virkkusta.
– Janne Virkkunen ei oikeastaan kosketa mun arkea millään tavalla, Valo toteaa. – Olen oikeastaan tosi iloinen siitä, että olen päässyt yli tästä näin helposti.
Tosin aivan ilman apua Villekään ei olisi selvinnyt.
– Olli Kivinen on ollut mulle suureksi avuksi. Sehän on melkein kuin Janne Virkkunen, vaikka onkin vain eläkkeelle jäänyt noubadi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti