”Tohtori Heaven oli täydellinen herrasmies”, Corinna kirjoitti päiväkirjaansa. Hetken aikaa hän katseli lyijytäytekynällä kirjoittamaansa tekstiä, nyrpisti sievää nenäänsä ja pyyhki ”tohtori Heavenin” pois. Tilalle hän kirjoitti vaaleanpunaisella kuulakärkikynällä ”Emmett”.
Emmett. Corinnan käsi painautui kainosti uhkealle povelle. Tohtorin muisto kuumotti yhä hänen herkkiä nuoren naisen tunteitaan. Maukas ja terveellinen lounas Maine’s Honour Hospitalin ravinto-osaamiskeskuksessa oli ollut vain jäävuoren huippu.
– Jäävuoren? Corinna makusteli keksimäänsä kielikuvaa. – Pikemminkin tulivuoren!
”Emmett vei minut ruoan jälkeen eläintarhaan. Katselimme hauskoja eläimiä ja nauroimme koko ajan. Emmett on niin viisas! Hän tiesi melkein kaikkien eläinten nimet lukematta niitä edes häkkien opaskilvistä. Aivan erilainen kuin edelliset poikaystäväni Matthew, Mark, Luke ja John, nuo sivistymättömät houkat”.
Hajamielisesti Corinna naputteli kynänkärjellä punastunutta otsaansa. Emmett oli todella hienostunut herrasmies, joka kunnioitti häntä naisena ja ihmisenä. He olivat jakaneet ihastuttavan iltatuokion ensin eläintarhassa ja sitten, myöhemmin, tohtorin ranchilla.
”Emmett näytti saavuttamattoman komealta alastomana paimentolaismatolla, takkatulen ääressä, kun tyydytin häntä kädelläni. Tuntui kuin olisin itsekin kokenut jotain, kun hän tuli rinnoilleni”, Corinna raapusteli. ”En olisi halunnut pestä häntä pois iholtani, mutta lopulta se kutitti liikaa”.
Silti kyyneleet pyrkivät Corinnan silmiin. Miten tästä eteenpäin? Milloin heidän suhteensa saisi täyttymyksensä? Häntä harmitti julmetusti, että oli antanut etelämaalaisen gigolon niin halvasti poimia impeytensä kukan. Kirottua!
Mutta…
– Mutta olenhan yhä takaa neitsyt! Corinna huudahti vahingossa ääneen, niin iloinen hän oli yhtäkkisestä huomiostaan. Ehkäpä Emmett voisi olla hänen ensimmäisensä… toisessa!
3 kommenttia:
Tämä on ehkäpä eroottisinta, mitä olen koskaan lukenut. Anais Nin viiltäisi ranteensa silkasta vitutuksesta. Catherine Millet runkkaa Pariisissa. Henry Miller runkkaa haudassa. Uhkeasta povesta tulee myös mieleen että huomenna Neloselta tulee 4D-dokumentti nimeltään "Miesten läskitissit". Se on nyt sillä tavalla että lääh puuh Pentti.
Opus Pistorumia 1991 lukiesssani jouduin nauramaan enemmän kaakotin pystyssä kuin missään Anaiksen teoksessa. Tai missään. Yleensä ottaen.
Tästä tulis niin ihana leffa. Martti Suosalo tohtorina, joku kaunis nuori lupaus Corinnana.. nam<3
Lähetä kommentti