– En osaa ollenkaan sanoa, mikä tytärtänne vaivaa, tohtori Emmett W. Heaven vastasi Corinnan äidille. – Päällisin puolin hän vaikuttaa aivan terveeltä.
Corinnan äiti mulkaisi tohtoria kummissaan. Oliko lääkäri aivan sokea?
– Jospa tohtori koettaisi stetoskoopilla? nainen ehdotti varovaisesti.
Emmett hieraisi harmaantuvaa, seksikästä sänkeään. Hän tunsi sisimmässään outoa kihelmöintiä, jonka hän tiesi merkitsevän, että jokin oli vialla. Aivan kuin Corinnan äiti yrittäisi jotain vilunkipeliä.
– Stetoskoopilla? Mitä? hän kysyi kokeeksi.
– Niin, jos vaikka keuhkoissa olisi rahinaa, ymmärtäähän tohtori?
Emmettin ei auttanut kuin totella vahvatahtoista naista. Hän palasi takaisin vastaanottohuoneensa takaosaan, sermin taakse, jossa Corinna istui sairaalasängyn laidalla jalkojaan heilutellen.
– Kuulehan… Corinna, avaatko paitasi nepparit, niin kuunnellaan niitä sieviä pikku keuhkojasi, tohtori keksi sanoa.
– Jo vain, Corinna vastasi reippaasti ja avasi paitansa miehustaa paljastaen ratsastustunneilla päivettyneen décolletén sekä vaaleanpunaiset Hello Kitty -rintaliivit.
Varovasti tohtori Emmett paineli Corinnan rintaa jääkylmällä stetoskoopilla. Tytön hengityselimistä kuului vain miellyttävää huokailua eikä missään ollut merkkiäkään Corinnan äidin epäilemästä keuhkokuumeesta. Tutkimus oli osoittautumassa paljon vaativammaksi kuin Emmett oli etukäteen ajatellut.
– Kuulehan, ottaisitko myös nuo rintaliivit pois, tohtori tokaisi. – Ovat vähän tiellä.
Näppärin sormin Corinna avasi liivien hakaset ja paljasti täyteläiset, nuoruutensa kimmoisuuden parahultaisesti säilyttäneet rintansa. Hänen kasvoillaan kukersi ujo punastus, johon oli sekoittunut annos viettelevää hymyä ja itsetietoista uhmakkuutta.
Tarkempikaan tutkimus ei tuonut tuloksia, joten tohtori Emmettin oli pakko todeta, ettei tuosta nuoresta, tavattoman kauniista naisesta löytynyt mitään vikaa. Siirtäessään stetoskooppia hänen kätensä osui vahingossa Corinnan rinnalle. He molemmat hämmentyivät kovin.
– Pirr, pirr, Emmett sanoi ja paineli etusormellaan Corinnan nänniä laukaistakseen nolon tilanteen lystikkäällä huumorilla.
– Hihi, Corinna nauroi katketakseen. – Kylläpä tohtori on sitten hauska.
– Höpsis, sano Emmett vain, sanoi Emmett. – Apropoo, Corinna, joko sinä olet syönyt tänään? Mehän voisimme mennä vaikka lounaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti