1. Common Helsinki. Rakastan astioita ja Japania enemmän kuin useimpia ihmisiä. Kenties jopa enemmän kuin yhtäkään ihmistä, mutta vakka kantensa yms blaa ja minä valitsen astiat ja Japanin. Laivurinrinteen pikkuruinen Common Helsinki on matka japanilaisen laatuposliinin, keittiöpyyhkeiden ja muistikirjojen maailmaan. Yksikään tuote ei ole liikkeessä sattumalta vaan jokaisella on syy ja merkitys - Hakusanin posliinikupeilla, Kata Katan suloisilla tekstiileillä ja Yatsuo washin huolellisesti punotuilla muistikirjoilla. Lisäksi tarjolla on asiantuntevaa opastusta ja huomattavasti miellyttävämpää keskusteluseuraa kuin pienissä butiikeissa keskimäärin. Jos et ole vielä koskaan keskustellut japanilaisen kanssa, nyt on aika. Itse aion emigroitua Japaniin pysyvästi seuraavan kymmenen vuoden sisällä.
2. Sis. Delin kahvi ja suklaa. Bonjour, tuoreelta kahvipavulta tuoksuva latte ja Chjokon valmistamat suklaapraliinit! En olisi villeimmissä unelmissanikaan uskonut saavani niitä (oman elinikäni aikana) a) samasta paikasta b) kello kymmeneen asti illalla c) paikan päällä nautittavaksi tai mukaan vietäväksi. Valrhonan suklaasta valmistetut lime-suklaakonvehdit, mokka-timjami-suklaapraliinit ja inkivääri-vanilja-suklaapallot vievät tietoisuuden mukanaan. Päälle voi toki nauttia esimerkiksi sushia, sillä Sis. Delissä ei olla rajoittuneita. Adieu ikuisen marraskuun kekkoshelsinki, adieu Chjokon lyhyet aukioloajat, adieu tylsyys ja rasvaiseksi parkkiintunut valmislatte! Ja Sis. Delin siskot, avatkaa seuraava kioski Kallioon, täältä löytyvät kaikkein pahimmat elostelijat, take away -avuttomat ja yökukkujat, as you probably know.
3. Ansa. Koska on kevät, on aika hankkia uudet kissamaiset aurinkolasit, hattu sekä erinäinen määrä vintagemekkoja. Suosittelen aloittamaan Fleminginkadun suloisesta Ansasta, semminkin koska sieltä saa samalla myös hienoja korvakoruja, ja korvakorut kruunaavat kokonaisuuden. Ilman korvakoruja elämä on tukahduttavan tavanomaista ja korvat peittyvät epämääräisesti hiuksilla, pula-ajan tyyliin.
4. Suklainen. Tarkk'ampujankadun suklaaboutiquessa on hienot lattiat, arvokkaat puitteet ja taustamusiikkina oopperaa. Lauensteinin klassiset konvehdit sisältävät useimmissa tapauksissa alkoholia ja ne maksavat 1-1,5 euroa kappale. Mummojen sekä varhaismummojen pyhiinvaelluskohde, joka sopii myös muille konservatiivisten mutta sofistikoituneiden saksalaistyyppisten täytekonvehtien ystäville. Eräs mukiinmenevä tapa viettää kevätpäivää (mikäli on Helsingissä ja on tylsää) on ostaa Suklaisesta yksi kuohuviinitryffeli ja yksi shamppanjatryffeli, ottaa Korkeavuorenkadun Sis. Delistä kahvi mukaan ja asettua Vuorimiehenpuistikkoon tai Tähtitorninmäelle arvioimaan suklaansisäisen shamppanjan ja kuohuviinin bouquet-eroja.
5. Grammarbusters. Tänään Kampin metroaseman liukuportaissa kaksi J-poptyttöä ja yksi goottipoika täydensivät tussilla Rimmelin mainoksia: "Ripset kruunaa flirtin" muuttui muotoon "Ripset kruunaavat flirtin". Ylempänä portaissa seisova Securitaksen vartija huomasi tapahtuneen ja juoksi rullaportaita alaspäin ottaakseen kolmikon kiinni. Asetin isot ostoskassini leveästi rullaportaille ja esitin yskivää. Vartija ei päässyt ohi ja adbusterit ehtivät livahtaa metroon. Nuorisossa saattaa olla tulevaisuus.
maanantaina, maaliskuuta 31, 2008
Itsetuhoa vastaan, 7
—
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
En tiennytkään Common Helsingistä. Kuulosti aivan täydelliseltä, kiitos vinkistä!
PS Hulluilla Päivillä myydään lentoja Nagoyaan 565 eurolla. Lähdetäänkö?
riisisuklaa. se on se ainoa, jossa riisi ei närästä, mutta täydellistä riisisuklaata en ole löytänyt ja sekös minua suututtaa. noh, jonain päivänä, sanon, osuu se kokkeli sokkeenki lusikkaan.
ja sit viel voi vitsi.. toi ansa on mun vanhassa kotitalossa, vaikka kartan nuoli osoittaakin väärää puolta kadusta. miksi se on nyt vasta siinä? miksei se silloin ollut? kysynkö henrikiltä?
ruusu, se on siis tosi pieni kauppa ja siellä on vähän tavaraa. Uutta tosin tulee vähän väliä. Siellä voi poiketa ihan juttelemassakin, kaupan pitäjät ovat ihania.
P.s. Hitto, kunpa voisin vaan lähteä...tai hmm, ehkä voinkin.
annareetta, Ansa muutti taannoin Fleminginkatua ylemmäs, lähemmäs Karhupuistoa. Johtuisiko siitä? Olet oikeassa siinä, että riisisuklaata johon on käytetty LAADUKASTA suklaata on vaikeaa löytää. Ikäänkuin riisinkäyttö tarkoittaisi että suklaaksi voidaankin sitten siihen ympärille sulattaa vuoden 2005 joulukalentereiden jämät.
Mua naurattaa se, että riisisuklaassa riisi ei närästä. Tai siis koko riisinärästys on kutkuttava ilmiö. Riisi on niin viaton olemukseltaan, kuinka se voi närästää?
mä muistelen, että siinä kurjenlentoa vastapäätä olis ollu jotain, mutta ei sen nimi ansa ollut?
riisinhän pitäisi kaiketi olla vatsaa hellivä suht neutraali ruoka, jota usein syötetäänkin mm.vatsakipupotilaille. laskin kerrat ja ruokalajit, jolloin ei ole närästänyt tai koskenut: yhden kerran söin hullussa kukossa parsarisottoa, kaksi kertaa parhaista parhain on tehnyt risottoa, tuhansia kertoja riisimuroja ja riisisuklaata, joka kerta toisensa jälkeen nostattaa myötähäpeän punan poskille. riisipuuro närästää 70-80%:sesti ja karjalanpiirakat ehkä 50%:sesti (en tiedä tuo prosenttisesti-sanan kieliasusta, mutta jos se herättää hyväntahtoista naurua niin eipä kestä). keitetty riisi närästää lähes aina, puhutaan jopa 98,7%:sta.
tai sitten lyhyesti: minä en osaa keittää riisiä oikein ja harvassa ovat ne muutkin?
Onko sulla tossa alimmassa kuvassa aistikkaan pinkki sähköhammasharja?
On, sillä tulee pinkit hampaat! Pojat tykkää.
annareetta: Kurjenlentoa vastapäätä oli Ansa ennen, mutta se muutti sinne Flemarin yläpäähän, lähemmäs Karhupuistoa!
Saako Ansasta karvakorvakoruja?
ameriikan ja japanin vaihto oppilasvuoden välillä valitsin japanin
mutta eräs enkeli
pelasti
Lähetä kommentti