Kirkon yksityistämisessä takapakkia

Hautaus- ja vihkimispalveluita sekä initiaatioriittejä tarjoavaa julkista palvelutoimintaa ollaan yksityistämässä. Tätä myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nimellä tunnettua hengellistä virastoa on jo muutamien vuosien ajan pyritty privatisoimaan. Taustalla on uusi kilpailulainsäädäntö: hengellisten palveluiden kilpailuttaminen on järjestettävä palveludirektiivin mukaisesti. Asiaa vaikeuttaa aidon kilpailutilanteen puuttuminen. Kirkon määräävää markkina-asemaa vääristää entisestään sen puolivaltiollinen rooli. Kirkon saattaminen aitoon kilpailuasetelmaan muiden hengellisiä ja hengellisluontoisia palveluita tarjoavien yritysten kanssa on merkittävä haaste, sillä rukous- ja virsimarkkinoilla muhii iso potti, joka vain odottaa jakajiaan.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on jo joidenkin vuosien ajan pyrkinyt vastaamaan uuden vapaan kilpailun tulemiseen ja sen aiheuttamiin haasteisiin. New Public Management, tilaaja-tuottaja-malli – kirkko vakuuttaa olevansa eturivissä valmiina kohtaamaan avoimet markkinat niiden ehdoilla. Virtaviivaistamalla organisaatiotaan ja lisäämällä autonomiaansa valtion suhteen kirkko on hankkinut itselleen tilaa uudistaa palvelurosteriaan. Mallia on haettu niin katoliselta kirkolta kuin Yhdysvaltain evankelisilta seurakunnilta. Ostopalveluna toteutetut näyttävät uskontospektaakkelit ovat tarjonneet entisille ja tuleville asiakkaille irtioton brezhneviläisistä rakenteista.

Uuden palveluvalikoiman lippulaivaksi aiottu Via Crucis on kuitenkin osoittautumassa vaaralliseksi flopiksi. Yleisradion uutisten mukaan palvelun käyttäjämäärät ovat jääneet vain noin kuudennekseen tavoitellusta. Rahamarkkinoiden arvion mukaan tämä saattaa merkitä kirkon yksityistämisen viivästymistä.

Myös puolustusvoimien, valtioneuvoston ja NATO-jäsenyydestä pidettävän neuvoa-antavan kansanäänestyksen yksityistämistä on selvitetty. Asiantuntijoiden mukaan mitään estettä hankkeiden etenemiselle ei ole.