Jatkonovelli: Tohtorin rakkaus (osa 2)

Heavenien naapurissa asui pastori Ephram, valkohapsinen eläkeikää lähestyvä mies. Yhä uudestaan Emmett huomasi kääntyvänsä tämän lempeyttä ja elämänviisautta kukkivan hahmon puoleen. Ephram oli hänelle isä siinä missä myös sieluntoveri, toinen mies, joka oli paljon elämässään saanut ja paljon myös menettänyt.

– Tiedäthän, Ephram, etten ole oikein jaksanut aina uskoa Herran hyvyyteen, Emmett sanoi heidän istuessaan jälleen kerran Budweiserilla, vanhalla kunnon Bud’silla, Emmettin keittiössä.



Vanha pastori nojasi taaksepäin tuolissa ja myhäili. Hän laski alkoholittoman oluen takanreunukselle ja risti kätensä niskansa taakse.

– Poikaseni, tuota asiaa ovat pohtineet paljon meitäkin viisaammat miehet eivätkä hekään saaneet koskaan selville, miksi Jumala sallii pahan olemassaolon. Ehkä Hän vain koettelee meitä?

Emmett jäi vielä pitkäksi aikaa sinä iltana miettimään viisaan naapurinsa puheita. Nurmikko olisi pitänyt leikata, mutta ehkäpä sen ehtisi huomennakin. ”Koetteleeko Hän meitä?” hän pohti pukeutuessaan pyjamaansa.

Jatkuu seuraavassa numerossa!