Jatkonovelli: Tohtorin rakkaus (osa 3)

– Iskä, miksi minulla ei ole äitiä? Emmett Jr. kysyi. Hän mutusteli maukkaita ja terveellisiä Cheerios-murojaan ilmeisen haluttomasti.

Tätä kysymystä Emmett oli pelännyt. Hän katseli poikaansa uusin silmin. Lapsi oli joutunut kokemaan liian paljon liian nuorena. Kasvaminen äidittömässä perheessä oli varmasti vaikuttanut.

– Junior, äitisi… Emmett mietti sanoja. – Äitisi kuoli, kun sinä synnyit.

Poika oli hiljaa. Emmett huomasi, että tämä yritti olla itkemättä. ”Mikä urhea poika!” hän ajatteli ja pörrötti Emmett Jr:n takkuista pellavapäätä. Yllättäen hän havaitsi, että pojan silmä oli lyöty mustaksi.

– Kuka sinua on motannut? Emmett kysyi.


Emmett Jr. ei ollut kuulevinaan koko kysymystä. Hän katseli hajamielisenä seinällä olevaa kuvaa äidistään ja Jeesuksesta. Emmett suuttui.

– Sinä olet tapellut! Enkö minä ole sanonut, ettei saa tapella?

Poika kohotti kasvonsa isänsä puoleen. Tällä kertaa hän itki avoimesti.

– Mutta kun Elijah ja Bob-Israel nauroivat minulle, kun minulla ei ole äitiä!

”Vai siitä tämä kaikki johtuikin?” Emmett ajatteli. Hän tiesi, että pojan piti saada itselleen äiti.

Jatkuu seuraavassa numerossa!