Ad ovo

Uusi Kurvin rosteriin sisältyy mainio kolumni - no, siis, blogi - Isomunainen ystäväni. Lyhyet googletukset kavaltavat, että ison munan ystävällä on ystäviä. Olkoonkin, että munan kokoa ei ole ylenpalttisen graafisesti kuvailtu. Muhkea ulottuvuus on vain todettu, munalla sinänsä ei ole tehty mitään, ellei rivien välissä sattumalta veisattu erä sänkykamarikaraokea. Siis mikäli julkaistuihin tiedonmurusiin on luottamista. Ja kirjoittajan tuntien mitä luultavimmin ei.

Muna. Neljä kirjainta ja piste.

Joka kevät munahuumori kukkii kuin rykelmä kondyloomia hepin varressa. "Munarikasta pääsiäistä", toivottavat kelvottomat lähimmäiset, joiden tie taivaaseen on ahtaampi kuin Tel Avivin rikkaimmalla miehellä kaikkine kameleineen. Puolihuolimattomasti kysytään, joko munat on maalattu. Laitilan kaupungin "munapitäjä"-sloganeille hekotellaan vielä silloinkin, kun auton nokka ylittää Uudenkaupungin rajoja. Homoseksuaalit lähtevät Munaristeilylle Mega-Paulan kanssa todistaakseen, ettei skandinaavinen queer-alakulttuuri edusta yhtään hienostuneempaa diskurssia kuin keskimääräisen jämsänkoskelaisen ammattiosaston lakkovahtihuumori. Ympäri maan avokonttoreiden seiniin ja sermeihin kiinnitetään valokopioituja ohjeita munien keittämisestä: "Kokeneen emännän käsissä muna kuumenee ja kovettuu nopeasti. Liian krouvit otteet saattavat kuitenkin johtaa valkuaisen purskahtamiseen".

Muna ei kuitenkaan ole yksinomaan naurun asia. Itse asiassa munaan kuollaan. Pohjois-Karjala-projekti käynnistettiin, kun huomattiin väen kuolevan ennen aikojaan vain siksi, että niin moni niin mielellään sulloo suuhunsa suolaista munaa.

George Bushia ei olisi ilman munaa. Kolumbus näet pääsi Amerikkaan osoittamalla, että hän on seurassa ainoa, joka saa munan seisomaan. Joukko kastellaaniaatelisia näpelöi Kolumbuksen munaa puolin jos toisinkin, mutta turhaan; munan sai pystyyn vain Kolumbus itse omin käsin.

Munan ja kanan ongelma on tuttu filosofiasta. Aristoteles itse oletti, että molemmat ovat olleet pre-eksistenttejä. Oppi-isältään Platonilta hän oli arvatenkin kuullut, että munan idea on aina ollut. Munan materiaalinen hahmo on sen kömpelö tulkinta. Postmodernit jälkistrukturalistit eittämättä ovat kömpelyydestä ja tulkinnasta samaa mieltä, sikäli kuin mitään mieltä voidaan olla. Mutta missä muna, siellä filosofi sitä vatkaamassa.