Kulutusmaitoa

Esteettinen kuluttaminen on tosielämän Da Vinci -koodi. Kuluttajan tulee olla Wenzel Hagelstamin ja Robert Langdonin sekoitus. Kaikkiin tuotteisiin on kätketty merkkejä. Elämäntapoihin on kätketty merkkejä. Ajatuksiin on kätketty merkkejä.

Rahaa ei tarvitse olla niin paljon, että voisi ostaa vaikka viininmaisteluhuoneen. Sen sijaan pitää kehittää tietoisuus, jossa viininmaisteluhuone ei ole älytöntä pröystäilyä tai jotain turhaa, vaan mielekäs, tarpeellinen osa toimivaa kotia.

Sen jälkeen voi elää vuokrayksiössä Pohjois-Haagassa ja ajatella, että olisi mukavaa omistaa viininmaisteluhuone.

Ajat ovat muuttuneet, sano. Ja toisaalta eivät. Koodeja on vain enemmän ja ne vaativat tarkempaa erottelukykyä. Ehkä myös tämän geenin.

Isovanhemmillani oli pienessä talossaan vielä 80-luvulla huone, jota ei käytetty, valaistu tai lämmitetty. Se oli vierashuone. Jos muori-vainaa saisi vielä tallustella joukossamme, hän ei hyväksyisi viininmaistelua missään huoneessa, mutta ymmärtäisi kyllä hyvin, että erityinen vieraanvaraisuustila on taloon tehty.

Vanhemmillani on pyhäastiat. Itse asiassa muutamien perittyjen astiastojen takia myös arkipyhäastiat. Niiden käyttöä säätelee obskuuri protokolla, jonka avulla vieraat ja talonväki voivat arvioida, mikä on itse kunkin asema sosiaalisessa vuorovaikutuskentässä. Kuta kauempaa vieraat tulevat ja mitä korkeampia oppiarvoja heidän käyntikortteihinsa on painettu, sitä kullatummat kahvikupit katetaan pöytään.

Äärettömän hienoja ihmisiä varten saatetaan jopa ostaa konjakkia ja Presidentti-kahvia.

(Tarvitseeko sanoakaan, että itse juon päivittäin parempaa ja kalliimpaa kahvia ja että viinakaappini on tälläkin hetkellä paremmin varusteltu kuin vanhempieni valikoimat viimeiset kymmenen vuotta? Ajat muuttuvat ja itse joudun tarjoamaan vieraille muka-ironisia rahvaanomaisuuksia, sillä tämä tie on nyt kuljettu loppuun.)

Sosiaalisesti kömpelölle ihmiselle vanhan ajan karskit kategoriat ovat helpompia. Ladan saa käynnistettyä kammella ja Lada-kuskin yhteiskuntakelpoiseksi kampaamalla hänen hiuksensa. Jos kengät ovat ehjät, ei tarvitse pohtia loppupäivää, joko Converset olisivat kyllin ironinen hankinta. Pikkutakki päällä tarkoitti, että on herra tai ainakin herran elkeet. siis pikkutakki sinänsä, merkistä viis. Se ostettiin jostain jumalattoman hienosta vaateliikkeestä, kuten Haloselta, ja sitä säilytettiin perintökomuutissa valmiiksi solmitun kravatin kanssa.

Joillakin on lukihäiriö, joillakin on muuten vain vähän torakoita niiden releiden välissä, joiden kautta pitäisi pystyä tulkitsemaan 2000-luvun hienostuneita kategorioita. Huolestuneet poliitikot ajavat kouluihin medianlukutaito-ohjelmia, mutta missä olisi kursseja, joilla opetetaan lukemaan ja kirjoittamaan omaa sosiaalista ympäristöä?