Keskustelin joidenkin vasemmistolaisittain maailmaa tarkastelevien opiskelijapoliitikkojen kanssa. Alkoholia pidettiin siinä porukassa vähän haljuna myrkkynä, josta ei hyvä seuraa. Avasin kolmannen siiderin ja ajattelin, että aina 80-luvulle opiskelijat olivat koko ajan kännissä toistensa seurustelukumppanien sängyissä, mutta saivat silti aikaan muutoksia yhteiskunnassa. Nyt suurin osa punavihreästä yliopistomaailmasta raitistelee minkä voi ja harjoittaa selibaattia tai monogamiaa innolla, josta Opus Dei olisi ylpeä. Mutta mikä on tulos? Vegevaihtoehto leipäjonoon?
Ei raittiudessa mitään pahaa ole, mutta miksi alle 30-vuotiaan pitäisi harjoittaa kansalaiskuntoisuutta? Kuka hänen maksa-arvojaan on mittaamassa ja mitä väliä, vaikka olisikin? Onko 25-vuotiaalla olemassa minkäänlaista syytä mennä naimisiin? Onko kellään?
Lama-Suomessa nousi selvä uusvanhoillinen, uusmoralistinen aalto. Oletettavasti sen perusteltuna kohteena olivat kasinotalous, 80-lukulainen holtittomuus ja pitkät, kosteat lounaat. Lähtölaukaus oli vuosi 1989, jolloin Itä-Euroopan maat kaatoivat rautaesiripun ja Suomessa juhlittiin isänmaallis-russofobisissa merkeissä talvisodan syttymisen 50-vuotisjuhlia. Huipennus oli Adolf Ehrnroothin ympärille kasvanut kultti, jossa hän toimi Suomen Jumalan, marsalkka Mannerheimin profeettana.
Oikeistoaalto ei ollut eikä ole pelkästään Vasemmistoliiton ja SDP:n hiljaisesti kuiskailevan puoluejohdon meriselitys karille ajaneille aatteilleen. Neocon-aatemaailma rantautui Suomeen hämmästyttävän hyvin. Eikä se tarkoita ihmisjoukkojen laajaa liittymistä Kokoomukseen (vaikka niinkin on käynyt), vaan ihmisten sisäisten maailmojen taantumista. Kärjistettynä se tarkoittaa sitä, että 15-vuotias voi vakavissaan kannattaa kuolemanrangaistuksen ottamista käyttöön ja teroittaa erityisesti sitä, että aviorikos tulisi käsitellä giljotiiniasiana.
Moni opiskelija on naimissa. Kansaneläkelaitos suhtautuu heihin samoin kuin kaikkiin muihin yhdessä asuviin eri sukupuolta oleviin ihmisiin. Mitä he voittavat avioliitollaan? Kirkkohäät ja päivä prinsessana? Millaista rakkautta ja sitoutuneisuutta yhteiseen elämiseen ja elämään sellainen on, joka pitää allekirjoittaa ja vakuuttaa ynnä vannoa Jumalan tai maistraatin kasvojen edessä? Eivätkö he tiedä rakastavansa toisiaan, jos siitä ei ole sopimusta?
Moralismia. Kaikkeinvihreimmät (se on yhdyssana) aatteet tai mitä punaisin maailmankuva voivat olla sisällöltään konservatiivis-ahdistavaa umpiporvarillista kypäräpappimeininkiä. Tiukkaan fennoveganismiin sekoittuu juutalais-kristillistä aviouskollisuutta. "Me ei juoda viinaa eikä petetä toisiamme", sanoo nuoripari ja kokee uskomattoman ihania onnentunteita omasta kieltäymyksestään.
Omassa ei-suvaitsemattomassa ei-kansallismielisessä käpyläläisidyllissään elävä hippikommuuni on loppujen lopuksi vain 50-luvun Kokoomuksen postmoderni haarakonttori.
perjantaina, maaliskuuta 14, 2008
Ei sokeria rooibos-teeheni, olen raitis
—
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Voihan olla, että vassarinuoret eivät dokaa siksi, että eivät halua olla kuin 70-lukulaiset aatetoverinsa ja saada syöpää maksaan. On kai vassarinuorillakin oikeus viisastua? Tai voihan olla, että syynä on Zeitgeist, ei se että vassarinuoret ovat alkaneet nöyristellä ja kumarrella protestanttisen porvarismin suuntaan. Nuoret dokaavat nykyisin ylipäänsä paljon vähemmän kuin meidän aikanamme. Täysin raittiita nuoria on yläaste- ja lukiolaisikäisistä paljon suurempi osuus kuin 10 vuotta sitten. Nuorisotutkijat toteavat, että kummallista ilmiössä on se, etteivät dokaamattomat nuoret ole edes laisinkaan epäcooleja tai syrjittyjä. Let's not cling to the past as ainoa oikea totuus siitä, miten ihmisten tulisi elää.
Haiskahtaako tässä nyt, arvon Ruzaccho, vähän vanha kunnon alemmuudentunne ja "nuokuvittelevatolevansaperkeleparempiakuinminä" -tyyppinen asenne?
Sukujuuria Satakunnassa?
Mademoiselle, en pyrkinyt korostamaan alkoholin osuutta asiaan. Viimeisin kohtaamiseni yliopistovasemmiston kanssa oli sentään myös viinapitoisehko. Yritin korostaa, että raittiudessa sinänsä ei ole mitään moittimista, vaan raittiudessa asenteena. Näen siinä (ohessa, sivujuonteena) huolestuttavaa pyrkimystä "hyviin elämäntapoihin". Koplasin sen yhteen (ehkä vähän huolimattomasti) uuden isänmaallisuuden ja seksuaalisen moralismin kanssa. Ns. oikealla ja ns. vasemmalla samanikäiset nuoret suhtautuvat vaikkapa aviovuoteen pyhyyteen yhtäläisellä vimmalla.
Värisokea, isäs haiskahti, kun sua teki.
Mmh, mutta tarkoittaako tämä nyt siis sitä että jos joku vasemmistolainen nuori ei esim. halua nussia ympäriinsä koska sattuu olemaan herkkäsydäminen, tämä tekee hänestä isänmaallisen, mikä on perseestä, sekä ei-vasemmistolaisen?
Ei ihmekään, että ymmärrän politiikkaa niin huonosti.
Ja lisäkysymys, entäpä jos joku porvarisnuori, let's say Lotta Backlund, dokaa ja joraa ja syö liikaa ja vielä kaupan päälle on promiskuiteettinen ja parittelee eritoten naimisissa olevien miesten kanssa? Tekeekö se Lotta Backlundista emansipoituneen, ei-isänmaallisen vai jopa piilovasemmistolaisen?
Aviovuoteen pyhyys poliittisella oikeisto-vasemmisto -akselilla onkin itselleni ihan uutukainen mittari.
Ei-ei-ei, Madde, nyt luet tätä tarkoitushakuisesti ja pirullisesti. Kuten tapasi on, toki.
Meistä suurin osa ei käy panemassa naapurin vaimoa, karjaa tai mitään, mikä on hänen omaansa, mutta olkoon tämä oma valinta. Miksi se pitäisi allekirjoittaa Jumalan ja tämän seurakunnan läsnäollessa?
Pohdin sitä, miksi ns. vasemmistossa tai ylipäänsä nuorisossa tunnustetaan niin suurella innolla, nyt, erilaisia umpiviktoriaanisia ihanteita. Ketä varten vaikkapa avioliitto solmitaan? MIKSI?
Huom, voinee myös olla, että havaintoni on näköharha. Mutta tämä on blogi, ei väitöskirja.
"Ketä varten vaikkapa avioliitto solmitaan? MIKSI?"
Don't ask me! En ole ollut koskaan naimisissa, toisin kuin esim. V.I. Lenin, Rosa Luxemburg, Hertta Kuusinen, Esko-Juhani Tennilä, Yrjö Hakanen, Martti Korhonen, Suvi-Anne Siimes ja Paavo Arhinmäki.
Pahansisuinen kommentti, Mademoiselle-hyvä. Pudotatko ensiksi pois hauskalta nimilistaltasi ne, jotka eivät kuulu tekstissäni alunperin viittaamani nykynuorisoon.
Yritin siis luoda pientä tekstiä, jossa kummastellaan nuorten ihmisten taipumusta noudattaa kansalaiskuntoisuutta (ajattelen 30-lukulaista fitness-termiä). Nuorten ehdottomuus on pysyvä ilmiö, mutta ehdottomuus, joka on linjassa kulttuurimme tunnustettujen kansalaishyveiden kanssa, vaikuttaa epäilyttävältä. Aivan kuin uusi sukupolvi yrittäisi kilpailla vanhempiensa kanssa siitä, ketkä ovat konservatiivisimpia.
Esitin myös, ilman tutkimuksellista pohjaa tai otetta, että asenteiden takapakki romantiikan saralla ja vapaa-ajan vietossa saattaisivat liittyä jollain tavalla politiikan teon "oikeistolaistumiseen". Mademoiselle, sinä puolestasi näit tässä ainoastaan tilaisuuden nälviä vasemmistolaista bloginpitäjää.
On myös luultavaa, että tämän blogin pitämisen yrittäminen on turhauttavinta ajanhaaskaustani pitkään aikaan.
Mutta minähän nälvin oikealle ja vasemmalle ja tilaisuuden tullen keskellekin, ja kaikkein eniten nälvin tietty itseäni. Nälv nälv, pahansisuinen Besserwisser-Mademoiselle. Se olen siis minä. Mutta. Mielestäni monogamia, selibaatti, alkoholin vähäinen käyttö taivaikkapa terveelliset ruokailutottumukset eivät ole, a priori, "asenteiden takapakkia", eikä niillä ole välttämättä, ja kunnes toisin todistetaan, mitään tekemistä politiikan tekemisen oikeistolaistumisen kanssa.
Tämä on tällaista argumentointia vaan, oon vähän eri mieltä, olen tällainen subjektiivinen kultalusikka suussa syntynyt poliittinen kansalaisvetelehtijä ja argumentatiivisen itseilmaisun suurvisiiri.
Olin lukevani nälvintää siinä, että sanaan "vasemmisto" tartuttiin hivenen väkivalloin. Ehkä se on vain meille stalinisteille ominaista vainoharhaisuutta.
Niin, siis asioiden olemassaolo ei todista mitään, mutta niiden määrän tai osuuden kasvaminen kylläkin. Nyt tuntuu (huom, tästä asiasta ei ole mitään todistusta, mutta jos joku jotain tietää, niin ilmoittakoon osoitteeseen ruzaccho@uusikurvi.org) siltä, että "kunnollisuudessa" on tapahtunut jotain kasvua ja että sitä ovat motivoineet jonkinlaiset moralismit, käsitykset itsestä "kunnollisena" (ehkä myös, toivottavasti ei, käsitykset toisista "ei-kunnollisina").
Tartuin varmaankin sanaan "vasemmistolaisuus" siksi, että ymmärsin että blogientrysi käsitteli vasemmistolaisuutta, mutta ookoo. Edelleenkään en ole ihan varma, että mitä vikaa kunnollisuudessa on.
Ei juupeli, auteurit tukkanuottasilla, tätä lisää. Ohessa MV:n puolesta editoitu lista, jäljellä enää "nykynuoret":
Esko-Juhani Tennilä
Lähetä kommentti