Jyräys: "Kahta olen harkinnut"

Kokoomusjohtaja Jyrki "Jyräys" Katainen kertoo Helsingin Sanomain mukaan harkitsevansa kahta ydinvoimalaa. Toisen ydinvoimalan nimeksi on jo etukäteen sovittu Turre ja toista on ajateltu sanoa joko Jereksi tai Muruksi.

- Vaimohan näitä joutuu enimmäkseen hoitamaan, koska minä olen niin paljon matkoilla. Olenhan Kokoomuksessa isäntä talossa, Katainen sanoo teennäisen matalalla äänellä, jonka hän oppi 16-vuotiaana lukiolaisena pyrkiessään ja lopulta myös päästessään oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaksi.

Pääasia Kataisen mukaan on kuitenkin toisaalla:

- Lapsethan näistä tykkää kuin hullu puurosta.

Paavo Lipponen lipsahti äärioikeistoon: kymmenen kuollutta

Paavo Lipponen lipsahti äärioikeistoon: kymmenen kuollutta

Eläkkeelle jäänyt Reichskanzler Paavo Lipponen on jatkanut siirtymistään kohti jyrkän viktoriaanista oikeistolaisuutta. Kansallisen Kokoomuksen puoluetoimistossa Pohjoisella Rautatiekadulla havaittiin Lipposen lähestyminen Hakaniemen suunnasta jo hyvissä ajoin, mutta evakuointitoimenpiteisiin lähdettiin silti liian hitaasti.

- Emme olisi arvanneet, miten nopeasti noin iso mies pystyy siirtymään niin oikealle, puoluejohtaja Jyrki Katainen kertoo. - Meillä jäi aika paljon arvo- ja sivistysporvareita siihen väliin.

SDP:n uusi puheenjohtaja, Jari Tervo, pahoittelee tapahtunutta.

Suomen Huippis valittu

Nelosen Huippumalli haussa -ohjelman ensimmäisen tuotantokauden voittajaksi selvisi lopulta Ani Alitalo. Toiseksi jäänyt Erkki Tuomioja hävisi SDP:n puoluekokouksessa pidetyssä finaalissa Anille äänin 218-132. Molemmat finalistit saivat arvokkaat sopimukset suureen mallitoimistoon.

Korruptoi lähimmäistäsi oikein

Suomen kansa ei ole koskaan ollut pahoillaan valitsemansa johdon korruptiosta. Taito ottaa vastaan saunailtoja, konjakkikarahveja ja ruskeita kirjekuoria kertoo, että valittu vallankäyttäjä on kyvykäs ihminen eikä katsele sormi pyllyssä, kun vuorineuvokset mälläävät kansallisomaisuudella. Poliitikko valvoo omia etujaan; hänellä on resursseja valvoa meidän etujamme. Jos kansanedustaja ei saa vedettyä edes omalle kesämökilleen pikitietä, miten hän pystyisi saamaan sen aikaan minun mökilleni?

Keskustapuolue on vanha alkiolainen liberaalipuolue[1], jossa yksityisen talouden hyödyntämistä ei ole koskaan pyritty problematisoimaan. Rahoituspohjan on oltava vahva ja se, mitä ei talonpojilta saada, haetaan yrityksiltä. Tukijoiden löytäminen ei tietenkään ole aivan helppoa, kun Osuuspankin ja SOK:n tapaiset pellervolaiset osuusliikkeetkin ovat jo ajat sitten loikanneet toisten suurten konsernien kintereillä lapioimaan rahaa Kokoomuksen laariin. Onneksi on silti keskisuuria yrityksiä, joilla on halua vaikuttaa asioihin.

Mutta todellakin: vaalirahoituksen järjestäminen maakuntasarjan kärkimiehiltä ei ole mitenkään huonosti junailtu. Palvelusektorin työnantajat kun ovat tunnetusti nuukaa väkeä eikä Tokmannin tai Maskun yhteiskuntasuhdebudjetteja voida edes vitsinä verrata energia- ja vientiyritysten vastaaviin. Tuen kanavoiminen maaseudun elinkeinorakennetta kehittävän järjestön kautta osoittaa lisäksi innovatiivisuutta molemmin puolin. Wikipedian tietojen mukaan Kehittyvien maakuntien Suomen tavoitteena on "ylläpitää Suomen maakuntien vetovoimaisuutta, aktivoida kansalaiskeskustelua ja lisätä äänestysaktiivisuutta". Kaksi kolmesta, ei ollenkaan huono veto Sukarilta ja Kakkoselta.

Sanonta, jonka mukaan kiinnijääminen on pahempi rikos kuin se, mistä jäädään kiinni, ei täsmälleen ottaen sovi vaalirahoitusskandaaliin. Joskus vuotaminen on ainoa keino viestiä äänestäjälle, että puolue on elossa ja toimii. Vauraan yrittäjän tuki poliitikolle kannattaa tuoda esiin aina silloin tällöin. Se on myös henkistä pääomaa, lainakarismaa. Suomalaiset arvostavat kaikkien muiden ihmisten tavoin omalla työllään vaurastuneita ja inhoavat samaan hengenvetoon poliitikkoja. Toisin sanoen mesenaatti on taiteilijan tärkein työväline. Ei sillä ole väliä, kuka maalaa, vaan sillä, kuka taulut ostaa. Timo Kalli saattoi yrittää jotain tähän suuntaan. Ja sitten tuli ongelma.

Väärin vuodettu. Väärin lahjottu.

Yleisradio on Keskustan käsissä, mutta sen toimittajat eivät. Perinteisesti huonot mediasuhteet alkoivat näkyä nopeasti. Helsingissä ja Tampereella toimittajat ovat lähtökohtaisesti kokoomuslaisia ja vihreitä, jotka inhoavat keskustalaisuutta liki fasistisella tavalla. Osa myös sympatisoi Vasemmistoliittoa ja jotkut yleläiset jopa demareita. Provinssikaupungeissa tilanne on toinen ja jopa pahempi: Keskisuomalainen-konsernin sanomalehdet luulevat edustavansa aitoa keskustalaisuutta, jolloin puoluejohto on kampitettava kerettiläisyyden takia.

Niinpä Keskustan mediapeli ei onnistu. Syntyy kuva tökeröstä lahjonnasta, lihavien öykkäri-isäntien ja Puukko-Sukarin junttivallasta. Selittely-yritykset pahentavat tilannetta. Armeijasta asti on opittu, että "selventäminen" on väline, joka kuuluu lintsarin kalupakkiin. Yksinkertainen kuvio muuttuu jokaisen sivulauseen myötä yhä epäuskottavammaksi. Kansalaiset alkavat epäillä, että poliitikot pitävät heitä niin tyhminä, että mikä tahansa veruke menee läpi. Mielikuvat kabineteissa juonituista sulle-mulle-kaupoista ruohottuvat ja rämettyvät. Poliitikot eivät olekaan enää liike-elämän edustajien kanssa samanarvoisia neuvottelukumppaneita, vaan halpahalleissaan kiinalaista krääsää myyvien nousukkaiden alttiita juoksupoikia. Pääministeri mankumassa puolta kymppitonnia would be -tyttöystävälleen... Ydinvoimalobbarit ja Töölönlahden grynderit kiristelevät hampaitaan ammatillisesta myötähäpeästä.

Ongelma? Se ei ole eettinen, vaan esteettinen. Äänestäjä-kuluttajat Kuusamosta Punavuoreen kiroilevat tapahtumasarjan huonoa muotoilua. Keskustan tyylitaju on hukassa. Aivan kuin hallitusohjelma olisi kirjoitettu Comic Sansilla. Ehkä onkin. Elokuvien ja maailmankirjallisuuden kuvaama Manner-Euroopan tai Yhdysvaltain itärannikon lahjonta on hienostunutta, suomalainen voitelu ainoastaan mautonta. Likaista rahaa. Laatu korvataan määrällä, mutta kun määräkin on niin mitättömän pieni. Kuulemme päissämme, miten Jacques Chirac lukee rakastajattarilleen tuoreinta ranskannosta KMS:n vaalirahoitusskandaalista. He ottavat lisää hyvää ja kallista punaviiniä (jota he eivät itse maksa) ja nauravat pilkallisesti. Suomi-kuva! Suomi-kuva!

Mutta mitä voi odottaa valtioneuvostolta, jota vetää Matti Vanhanen? Tämä, jonka mielestä ravinto on silloin kohdallaan, kun siitä poistetaan tomaatti, sipuli ja juusto.

---

[1] Kyllä, vähän niin kuin vihreät nykyään. Ette kai, porvarit, kuvitelleet, että Kokoomus olisi vanhasuomalaisena rojalistipuolueena pannut tikkua ristiin liberalistisen maailmankuvan puolesta? Maalaisliitto ja itse asiassa suomalainen maaseutu edusti jonnekin sota-aikaan asti Ranskan suurta vallankumousta tässä maassa, kun kokoomuslaiset hajaantuivat kieliriitoihin ja kansalliskiihkoon.

Lokalahti

Uudenkaupungin Lokalahti (497 asukasta) on entinen kunta ja yhä toimiva seurakunta Varsinais-Suomessa. Lokalahtelaiset ovat olleet 1800-luvun loppupuolen talonpoikaispurjehduksen edelläkävijöitä – osin niitä samoja, joista Volter Kilpi kirjoitti Alastalon salissa -teoksessaan ja koko Saaristosarjassa. Suurimmat Lokalahden varveissa rakennetut purjealukset seilasivat kahvia Atlantin yli sujuvasti yli sata vuotta ennen Keihäsmatkoja.

Nyt Lokalahdella syntyminen on nolo asia.

Suomalaista julkista keskustelua rakennetaan Helsingissä. Vaikka – koska – suurin osa toimittajista tai toimistotyönsä ohella blogia pitävistä yliopisto-opetetuista kansalaisista on maalta kotoisin, maaseutua pidetään epäilyttävänä. Maalla, siis Helsingin ulkopuolella, on sanoinkuvaamattomia ihmisiä. Keinosiementäjä on tästä hyvä esimerkki. Jos jompikumpi vanhemmista sattuu olemaan seminologi, se tekee automaattisesti myös lapsesta sopimattoman kaupunkielämään.

Näin sen on oltava, sillä mitenkään muuten ei voida selittää Ilkka Kanervaa käsittelevää keskustelua joukkoviestimissä ja uutiskommenteissa. Miksi vaikkapa Helsingin Sanomat otsikoi Kanervan henkilökuvan sanoilla "keinosiementäjän poika Lokalahdelta"? Koska nuo sanat ovat tiensä löytäneet otsikkoon asti, toimittaja on arvellut niiden olevan vahvasti tätä henkilöä määrittäviä. Ajatellaanko Marskin patsaan katveessa, että pitkälle on päästy noinkin paskoista lähtökohdista? Vai kenties jopa niinkin, että ei mikään ihme, että tuollainen juntti kompuroi isojen poikien pelissä?

Etenkin Turun seudun poliitikkoja kuvaillaan melko usein viestimissä määritteillä, joiden käyttäminen melkein mistä tahansa muusta ihmisryhmästä johtaisi sakkoihin. Asiassa on jotain outoa, etenkin nykyaikana, jolloin ei kuulu olettaa, että syntyperä jotenkin vaikuttaisi henkilön moraaliin. Muun muassa Tarja Halosen helsinkiläisyys ei ole kertaakaan näkynyt Helsingin Sanomain tai Yleisradion otsikoinnissa hänen arvostelukykyään nakertavana ongelmana.

Eli niin kuin Carrie Bradshaw nyt tiivistäisi, jos Sinkkuelämää-sarja olisikin poliittinen ajankohtaisohjelma: Mitä pahaa Lokalahti on tehnyt Sanomatalolle?

Kriittinen tila

Kriisi ei ole koskaan huono asia. Oikein käytettynä siitä seuraa jotain hienoa. Se laukaisee pattitilanteita, rikkoo suman ja tuo uuden järjestyksen. Hippokrates ja Galenos käyttivät sanaa krisis kuvaamaan sairauden käännekohtaa.

Kokoomus on Ilkka Kanervan takia kriisissä, jota se on toivonut koko ajan. Kenties voidaan arvella, että sitä on jopa haettu. Siksi kaappikokoomuslaisten päätoimittajien hellimät mediat rummuttavat Kanerva-kriisiä minkä voivat - ainoana poikkeuksena Hymy-lehden Esko Tulusto, joka kylläkin paukuttaa viidakkorumpua, mutta josta ei saa kokoomuslaista vääntämälläkään.

Miksi kriisi on hyvä?

Mennäänpä iholle. Omassa parisuhteessani, joka alkoi jo viime vuosituhannella (toisin sanoen tiedän, mistä puhun, te epäuskoiset!), on ollut monia isompia ja pienempiä kriisejä. Ne alkavat aina, väistämättä, lukittuneesta riidasta, väärinkäsityksestä tai - jos rehellisiä ollaan - ongelman välttelemisestä. Odotusten, mielikuvien ja todellisuuden ero alkaa kasvaa, kupla alkaa paisua. Sen muodostuminen nähdään, sen syyt voidaan tietää, mutta sitä ei uskalleta puhkaista. Lopulta se on liian suuri hallittavaksi. Kupla puhkeaa räjähtämällä, tulee kriisi. Rinnastukset parisuhteen ja pörssin välillä eivät ole niin etäisiä kuin romanttiset runoilijat ja teknokraattiset taloustieteilijät haluaisivat väittää.

Kriisi kirpaisee, viiltää, raastaa. Ihmiset menettävät kasvonsa ja alkavat kaivella perintökaapista Matsuo-sedän wakizashia tehdäkseen perinteisen seppukun. Epäonnistuminen hävettää samaan aikaan kuin kaiken menettämisen pelko pysäyttää sydämen ja taivaisiin asti rakennettujen odotusten romahtaminen salpaa hengen. Mutta kesken pahimman kivun, ennen kaikkea, jaetaan kortit ja pelimerkit uudestaan. Puhtaalta pöydältä alkaa uusi peli, uusi yritys.

Joissakin perheissä on tapana myös harrastaa "sovintoseksiä". Niin kivaa kuin sukupuolielinten sisäkkäin sijoittelu onkin, on melko kuvaavaa, että viimeksi tätä ilmausta käyttivät julkisuudessa Jani Sievinen ja Mari Samuelsen. Oikeasti – hyvän kriisin jälkeen osapuolet ovat ehdottomasti liian vereslihalla voidakseen hypätä suoraan sänkyyn paneskelemaan niin kuin ei olisi ikinä oltukaan eri mieltä. Ellei riitely sitten kuulu elimellisenä osana parisuhteeseen - sellaisiakin pariskuntia on.

Politiikassa tätä on paljon. Hyviä kriisejä ja huonoa sovintoseksiä.

Jos kriisi on ymmärretty oikein, Kokoomuksessa kilistellään tällä hetkellä toista viikkoa kuohuvalla. Heille Kanervan julkisuus on silkkaa hunajaa.

Kriisi tulee etenemään tähän tapaan:

1. Ilkka Kanervan tekstiviestit tulevat julkisuuteen jotain reittiä. Niiden sisällöllä ei ole väliä, sillä julkistaminen on sinänsä yksi häpäisyn tapa. Kanerva ryvetetään kunnolla. Toverit haukkuvat. Arkistoista kaivellaan lisää törkyä. Sitä riittääkin paljon, sillä aktiivisena "remonttimiehenä" Kanerva ehti uittaa itsensä syvissä liemissä 70-luvun opiskelija- ja nuorisopolitiikassa sekä Neuvostoliiton suurlähetystössä.


2. Hallituksen kokoomusryhmässä käydyn keskustelun perusteella Ilkka Kanerva päättää erota ulkoministerin paikalta.


3. Kokoomus nostaa ulkoministeriksi a) jonkin nykyisistä ministereistään, b) jonkin nuoren mutta meritoituneen kyvyn tai c) jonkin kolmesta viimeisimmästä puheenjohtajasta ennen Jyrki Kataista. Ulkoministeripelin aikana tuodaan esiin nuoria lahjakkuuksia. Hallitukseen nousee miltei väkisin uusi nimi.


4. Ilkka Kanervalle järjestetään vielä yksi johtajuus jossain urheilujärjestössä tai muussa korkean profiilin luottamusvirassa. Euroopan parlamenttiin ei ole nyt asiaa, sillä vaaleihin on liikaa aikaa. Ja jokin toinen ministerinsalkku olisi vain sitä sovintoseksiä à la Jani ja Mari.

Prosessissa on mukana paljon poliittista termodynamiikkaa, retoristen lämpötilaerojen hyväksikäyttöä. Kun "likainen" Ilkka Kanerva eroaa ulkoministerin tehtävistä, hän samalla tulee "puhdistaneeksi" Kokoomuksen ministeriryhmän ja itse asiassa koko hallituksen. Uusi ulkoministeri (tai muu hallitukseen noussut uusi kyky) näyttää ryvetetyn Kanervan rinnalla jopa yliluonnollisen puhtaalta.

Ilmiö on tuttu muutamien nopeasti hoksaavien julkimoiden kriisiviestinnästä. Aikoinaan SKDL:n Pekka Saarnio otti muiden mukana lahjuksia, jäi kiinni ja tuomittiin. Tunnustamalla tämän julkisesti hänestä tuli "Reilu-Pekka". Köllinimen etymologia unohtui äkkiä ja maine reiluna säilyi. Hän ymmärsi olla olematta "Lahjus-Pekka".

Villemarkus Elorinne, erään ammoisen mieskauneuskilpailun voittaja, mukiloi tyttöystäväänsä Arlene Kotalaa. Kun asia tuli julki, hän tuli julki ja tunnusti tekonsa. Vaimonhakkaaja muuttui avoimesti tunteistaan puhuvaksi, rehdiksi mieheksi. Suorastaan Uuden Miehen mallikappaleeksi.

Kokoomukselle tämä puhdistava ero luo nousevia kannatuslukuja juuri sopivasti, kun puolue rekrytoi ehdokkaita kunnallisvaaleihin. Kykypuolueessa tiedetään, että parempaa tilaisuutta ei anneta koskaan. Kriisi on mahdollisuus!

He pääsevät eroon 70-lukulaisesta ja suomettuneesta Kanervasta, jonka suhteet nuoriin naisiin eivät ole läheskään yhtä vaarallisia kuin suhteet edeltävään sukupolveen ja remonttimiesveljiin. He voivat introdusoida julkisuudelle uuden kasvon joko suoraan ulkoministerinä tai ulkoministeriksi siirtyvän riviministerin seuraajana. He saavat mainetta suoraselkäisyydestä ja ryvettymättömyydestä, kun Kanervan likaisuuden rinnalla puolue menettää kaiken rapaisuutensa.

Ilkka Kanerva ei silti menetä tukijoitaan ydinalueillaan, joten hänelle on aivan perusteltua osoittaa jokin kunniallinen ja harmiton jäähdyttelypaikka. Hän joka tapauksessa on saavuttanut poliittisen uransa huipun. Kysymys onkin enää tekninen. Länsi-Suomen läänin maaherra? SLU:n puheenjohtaja? Olympiakomitean jäsen? Onko ritarikuntien kanslerinpestejä vapautumassa?

Mikäli Kokoomus ei ole tyystin kyvytön, puolueessa ymmärretään hyödyntää kriisi. Aivan niin kuin Keskustassa meneteltiin 2003.

Ei sokeria rooibos-teeheni, olen raitis

Keskustelin joidenkin vasemmistolaisittain maailmaa tarkastelevien opiskelijapoliitikkojen kanssa. Alkoholia pidettiin siinä porukassa vähän haljuna myrkkynä, josta ei hyvä seuraa. Avasin kolmannen siiderin ja ajattelin, että aina 80-luvulle opiskelijat olivat koko ajan kännissä toistensa seurustelukumppanien sängyissä, mutta saivat silti aikaan muutoksia yhteiskunnassa. Nyt suurin osa punavihreästä yliopistomaailmasta raitistelee minkä voi ja harjoittaa selibaattia tai monogamiaa innolla, josta Opus Dei olisi ylpeä. Mutta mikä on tulos? Vegevaihtoehto leipäjonoon?

Ei raittiudessa mitään pahaa ole, mutta miksi alle 30-vuotiaan pitäisi harjoittaa kansalaiskuntoisuutta? Kuka hänen maksa-arvojaan on mittaamassa ja mitä väliä, vaikka olisikin? Onko 25-vuotiaalla olemassa minkäänlaista syytä mennä naimisiin? Onko kellään?

Lama-Suomessa nousi selvä uusvanhoillinen, uusmoralistinen aalto. Oletettavasti sen perusteltuna kohteena olivat kasinotalous, 80-lukulainen holtittomuus ja pitkät, kosteat lounaat. Lähtölaukaus oli vuosi 1989, jolloin Itä-Euroopan maat kaatoivat rautaesiripun ja Suomessa juhlittiin isänmaallis-russofobisissa merkeissä talvisodan syttymisen 50-vuotisjuhlia. Huipennus oli Adolf Ehrnroothin ympärille kasvanut kultti, jossa hän toimi Suomen Jumalan, marsalkka Mannerheimin profeettana.

Oikeistoaalto ei ollut eikä ole pelkästään Vasemmistoliiton ja SDP:n hiljaisesti kuiskailevan puoluejohdon meriselitys karille ajaneille aatteilleen. Neocon-aatemaailma rantautui Suomeen hämmästyttävän hyvin. Eikä se tarkoita ihmisjoukkojen laajaa liittymistä Kokoomukseen (vaikka niinkin on käynyt), vaan ihmisten sisäisten maailmojen taantumista. Kärjistettynä se tarkoittaa sitä, että 15-vuotias voi vakavissaan kannattaa kuolemanrangaistuksen ottamista käyttöön ja teroittaa erityisesti sitä, että aviorikos tulisi käsitellä giljotiiniasiana.

Moni opiskelija on naimissa. Kansaneläkelaitos suhtautuu heihin samoin kuin kaikkiin muihin yhdessä asuviin eri sukupuolta oleviin ihmisiin. Mitä he voittavat avioliitollaan? Kirkkohäät ja päivä prinsessana? Millaista rakkautta ja sitoutuneisuutta yhteiseen elämiseen ja elämään sellainen on, joka pitää allekirjoittaa ja vakuuttaa ynnä vannoa Jumalan tai maistraatin kasvojen edessä? Eivätkö he tiedä rakastavansa toisiaan, jos siitä ei ole sopimusta?

Moralismia. Kaikkeinvihreimmät (se on yhdyssana) aatteet tai mitä punaisin maailmankuva voivat olla sisällöltään konservatiivis-ahdistavaa umpiporvarillista kypäräpappimeininkiä. Tiukkaan fennoveganismiin sekoittuu juutalais-kristillistä aviouskollisuutta. "Me ei juoda viinaa eikä petetä toisiamme", sanoo nuoripari ja kokee uskomattoman ihania onnentunteita omasta kieltäymyksestään.

Omassa ei-suvaitsemattomassa ei-kansallismielisessä käpyläläisidyllissään elävä hippikommuuni on loppujen lopuksi vain 50-luvun Kokoomuksen postmoderni haarakonttori.

Cthulhu: harkitsen ehdokkuutta

Cthulhusta, suuresta muinaisesta, tuli keskiviikkona uusin ehdokas, joka harkitsee Sdp:n uudeksi puheenjohtajaksi pyrkimistä. Hän ilmoitti asiasta syvyyksissä järjestämässään tiedotustilaisuudessa.

Suuri muinainen Cthulhu (ikä tuntematon) on koulutukseltaan Suurten Muinaisten ylipappi. Cthulhu asuu muinaisessa uponneessa R'lyehin kaupungissaan syvällä meren alla. Cthulhulla on suunnattomat psyykkiset voimat, mutta nyt ollessaan meren pohjalla hän voi käyttää niitä hyvin rajoitetusti. Cthulhu kuitenkin valmistelee paluutaan tunkeutumalla herkkien ihmisten uniin ja tekemällä näistä palvojiaan.

Cthulhun lisäksi tähän mennessä ehdolle ovat asettuneet Jouko Skinnari Lahdesta, Pia Viitanen Tampereelta, Kimmo Kiljunen Vantaalta, Tarja Filatov Hämeenlinnasta, Johannes Koskinen Hämeenlinnasta, Miapetra Kumpula-Natri Vaasasta, Erkki Tuomioja Helsingistä ja Jutta Urpilainen Kokkolasta.

Puheenjohtaja valitaan Sdp:n puoluekokouksessa kesäkuun alussa, kun nykyinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma luopuu tehtävästään pitkin hampain.

Valinnan tekevät 350 varsinaista puoluekokousedustajaa, mutta on mahdollista, että Suuret Muinaiset järjestävät keväällä neuvoa-antavan määräyksen puheenjohtajasta. Päätöstä tästä ei ole vielä tehty.

“Ph'nglui mglw'nafh Cthulhu Rl'yeh wgah'nagl fhtagn", totesi Suuren Cthulhun poliittinen avustaja asiasta ykskantaan Uusi Kurville.

Missä vaunussa Ahti istuu?

Hyvää megakeskiviikkoa! Tänään päätetään kaikissa Yhdysvaltain osavaltiossa siitä, mitä syödään lounaaksi. Päivä on historiallinen – vastaava tapahtuma toistuu seuraavan kerran vasta huomenna.

Nimimerkki Jari Tervo kysyy tänään kiinnostavan kysymyksen:

“Jos juna Helsingistä (Pasilasta) lähtee kello 7.42 kohti Turkua ja kiihdyttää 160 kilometriin tunnissa siten, että täysi matkanopeus on saavutettu Leppävaaran kohdalla, ja samaan aikaan Pendolino Turusta (Kupittaalta) lähtee kohti Helsinkiä kiihdyttäen 200 kilometriin tunnissa vähän ennen Saloa (jossa pysähdys viideksi minuutiksi), missä vaunussa Ahti Karjalainen istuu ja kuinka kauan pitää tätä suomettumista vielä kestää?”

Henrikin vastaus: Hyvä Jari Tervo, kysymyksesi sisältää tarkkaan ottaen kaksi (2) kysymystä. Molemmat ovat myös varsin monisyisiä Gordionin solmuja, joihin yksinkertaista Occamin partaterää ei välttämättä kuitenkaan löydy aivan hetkessä.

Ahti Karjalainen tunnettiin ennen kaikkea erinomaisista idänsuhteistaan. Hän oli Japanin ja samurai-musiikin sekä vihreän teen suuri ystävä. Tässä tapauksessa Ahdin sijoittuminen junassa riippuu siitä, onko hän puheväleissä Kekkosen kanssa, ja toisaalta myös siitä, mikä vaihe kuukaudesta filosofian kandidaatti Päivi Koskisella on meneillään. Ja jos Ahti tosiaan istuu Pendolinossa matkalla Turusta Helsinkiin ja markka on devalvoitu, pitänee myöskin tutkia, onko Ahti ollut viime päivinä Espanjassa ja kykenikö hän huimauskohtaukseltaan antamaan haastattelua medialle palattuaan matkalta.

Ahti siis istuu ravintolavaunussa, ja Neuvostoliitto miehittää Suomen jos Karjalaista ei valita Kekkosen seuraajaksi. Suomettumista pitää kestää niin kauan kuin Kesärannassa pelaa tarjoilu ja kunnes Hillary Clintonista tulee ironiajulkaisu Uusisuomi.fi:n bloggaaja.

Kuka johtaa Yhdysvaltain presidentinvaaleissa?

Inga Skräp Helsingin Vuosaaresta kysyy ajankohtaisen kysymyksen. Kuka johtaa Yhdysvaltain presidentinvaaleissa? Niin, kuka on kuuminta hottia tällä hetkellä? Onko nähtävissä heikkoja signaaleja?

Henrikin vastaus: Vastaus on tänään kätketty linkin taakse.

Afganistan ja Suomi

Pentti Sadeniemi arvelee Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden olevan verraten hyvät, vaikka parantamisen varaakin olisi.

---

Ravintola Underbarin ilmassa leijuu hien ja suolikaasujen cocktail. Elinkeinoelämän valtuuskunnan Risto E. J. Penttilä näkyy istuvan ikkunapöydässä lounaskaljalla yhdessä Teemu Selänteen ja Bambi Nybergin kanssa. Niin mielelläni kuin jäisin salakuuntelemaan, miten maa makaa, joudun kääntymään kohti ovea. Helsingin Sanomien agitaatio- ja propagandatoimituksen esimies, Pentti Sadeniemi, on tulossa paikalle.

Viime päivinä on noussut keskustelua siitä, miten Suomi on ja ei ole mukana liitossa taistelussa demokratian puolesta Afganistanissa. Toisaalta maallamme on jopa valtiotason sopimuksia, jossa olemme sitoutuneet paljon syvemmälle menevään yhteistyöhön ja toisaalta taas näennäinen puolueettomuutemme sitoo käsiämme. Sadeniemi on lukuisissa kolumneissaan ruotinut tilannetta ja etenkin keskustalaisen valtionjohtomme haluttomuutta ottaa kantaa asiaan.

– Tietenkin pitäisi! Sadeniemi jyrähtää, kun kysyn, olisiko Suomen pitänyt lähettää aseita Afganistaniin. – Mielellään myös miehiä niitä aseita käyttämään.

Afganistania de facto hallitseva uskonnollinen liiga saa tukea ulkomailta ja maan demokraattinen hallitus on vaikeuksissa. Kun lopulta vuonna 1979 Neuvostoliitto lähetti joukkoja tukemaan maan demokratiakehitystä, missä oli Suomi?

– Esimerkiksi Viro on aktiivisesti osallistunut Afganistanin kansan vapauttamiseen, Sadeniemi muistuttaa.

Suomi on solminut YYA-sopimuksen Neuvostoliiton kanssa, mutta viimeistä, ratkaisevaa askelta on kaihdettu. Sadeniemen mukaan nyt olisi korkea aika tunnustaa tosiasiat ja hakea Varsovan liiton jäsenyyttä. Nykyisellään Suomi on joka tapauksessa sitoutunut Neuvostoliiton puolustukseen ja "olisi silkkaa tyhmyyttä" teeskennellä asiassa omavaraista. Neuvostoarmeijan tekninen tuki olisi merkittävä apu Suomelle.

– Lisäksi kannattaa muistaa, ettemme suinkaan olisi liittymässä Neuvostoliittoon, vaan usean valtion yhteiseen puolustusliittoon. Vaikka Neuvostoliitolla on siinä johtava asema, Varsovan liitossa kuitenkin saisimme oman äänemme kuuluviin, Sadeniemi sanoo. Hänen mukaansa Suomen pitäisi istua samassa pöydässä päättämässä yhteisistä asioista.

– Meillä ja Neuvostoliitolla on usein myös erilaisia käsityksiä maailman tilasta, mutta sen ei pitäisi olla esteenä kiinteämmille, luottamuksellisille väleille, Sadeniemi tiivistää. Realistinen koulukunta on puhunut.

Laukauksia pensaasta

Pekka Ervasti ja Anneli Jäätteenmäki kävelivät alas Mechelininkatua. Koska oli kylmä pakkanen, Jäätteenmäen nenä alkoi vuotaa.
– Haa! huusi Ervasti ja kirjoitti kipakan kolumnin.

Paavo Arhinmäki meni Pasilan poliisitalolle. Hän näytti poliisille saamaansa ilmoitusta.
– Miksi VR on tehnyt minusta rikosilmoituksen?
– He olivat huolissaan, koska aioit rikkoa heidän omaisuuttaan Smash Asemissa.

Tapio Laakso käveli Rytmin ohi.

Olli Kivinen istui politiikan toimittajien kerholla juomassa kahvia ja konjakkia, kun hän sai erektion. Vieressä istunut Janne Virkkunen huomasi sen ja kysyi, mistä se mahtoi johtua.
– En tiedä, vastasi Kivinen. – Mutta sen täytyy liittyä Natoon.