1. Amerikkalaiset heavymetalhiukset. Löysin viikonloppuna Kiasman kirjakaupasta valaisevan kampaustyyliopuksen American Hair Metal, josta on sittemmin riittänyt iloa. Eilen illalla tein itselleni ensin Vince Neil -hiukset (Mötley Crüe), mikä kesti vain viisi minuuttia. Sitten tupeerasin Bobby Rock -hiukset, mikä vei enemmän aikaa - projekti jatkui melkein aamuyöhön asti, sillä pään päällä oli pakko käyttää lämpörullia. Tänä iltana yritän aikaansaada Mick Sweda -hiukset, mikä vaatinee papiljotteja tai kiharapatukoita. Harkitsin jopa hetken että vaalentaisin hiukseni blondeiksi ja ostaisin jenkkihuivin, mutta sitten tulin järkiini.
Kaavailen järjestäväni glamourmetal-naamiaisbileet ystävilleni, mutta pohdin vielä sopivaa juhlarekvisiittaa. Näin eilen Andy McCoyn Sanomatalon lähettyvillä ja ajattelin pyytää häntä ystävineen paikalle teemaelementiksi, mutta sitten ajattelin että ehkä Andy McCoy kokisi rekvisiittaroolin halventavana. Sitäpaitsi kaavailen tarjoiltavaksi kaikenlaisia glamourmetallin sävyihin sopivia mutta hieman raffeja asioita, kuten Rocky Road -mousseleivoksia, kirpeitä vadelmapääkalloja, lakritsijäätelöä ja vadelmabellinejä, enkä tiedä pitäisikö Andy McCoy niin sokerisista mauista. Voisin tietysti kysyä kohteliaasti seuraavan kerran kun hän kävelee vastaan, tuskin hän hermostuisi siitä?
2. Dr. Hauschkan silmävirkistysampullit. Ampullit laskevat turvotusta, vähentävät silmänympärysalueen punotusta, kiinteyttävät ja raikastavat, eikä niitä ole pakko ostaa Stockalta vaan vaikkapa Ruohonjuuresta.
Kun tietokoneen ruutu ottaa päähän, Dr. Hauschka tulee ja sanoo: Fräulein Vosges, teidän on parasta lopettaa välittömästi kaikki työnteko. Laittakaa ampullilaput silmille, käykää pehmeälle alustalle makaamaan ja kuunnelkaa hieman Belle & Sebastiania. Nauttikaa välittömästi ampullihoidon jälkeen 1-5 kollegani Dr. Ötkerin valmistamaa suklaavanukasta. Mikäli komplikaatioita ilmenee, nauttikaa myös yksi vaniljavanukas.
3. Yllätyskissmob. Flashmobeista on järjestetty jo useana vuonna Lontoossa Kissmob-versioita, joiden aikana eritoten samaa sukupuolta olevat rakastavaiset ovat suudelleet laumoittain. Olisin kiinnostunut yllätyskissmobeista, eritoten keväällä kun aurinko paistaa ja inhottavat teinisuutelijat valtaavat päärynäsiideripulloineen puistot, ja kaupungin alakuloiset yksinäiset vain yrittävät piiloutua valolta ja pysytellä hengissä.
Yllätyskissmob voisi tapahtua Rautatientorilla tai Stockmannilla tai Yliopistolla, jollain keikalla tai vaikkapa Aleksanterinkadulla. Ideana olisi, että suukko osoitettaisiin tuntemattoman poskelle. Siitä tulisi tietenkin laumoittain valituksia, joku kuolisi sydänkohtaukseen ja toinen saisi flunssan. Kukaan ei kuitenkaan jäisi kiinni. Itse haluaisin olla kissmobin uhri. Ihan sama, vaikka pussaajana olisi sorbukseltahaiseva örkki. I need all the kisses I can get, keväisin, ja tiedän etten ole ainoa.
4. Itämeri puhtaaksi. Yhdellä eurolla saa kaksi ämpärillistä puhdasta merta. Olen myös pohtinut - voisikohan kampamaneetista tehdä sushia? Se olisi todellinen ekoteko. Sushinhimoiset helsinkiläiset tekisivät kampamaneetille todennäköisesti sen, minkä japanilaiset ovat tehneet tonnikalalle: söisivät sukupuuttoon. Koska lähdetään kalaan? Koto? Yume? Raku-Ya? Ichiban? Zen Sushi? Len's? Kabukin Aki Bukkake? Anyone?
5. Charlotte Gainsbourg & Etienne Daho. Mikäli äärimmäisen hädän hetkellä, ihmisvihan äärilaidoilla ja itsetuhon kynnyksellä, yrittäisin vielä viimeisiksi töikseni muistuttaa itseäni siitä että maailmassa on vielä jotakin kannatettavaa, toivon että muistiini palautuisivat Charlotte Gainsbourg ja Etienne Daho. Jos maailma olisi muutettavissa ihan millä bisarrilla tavalla tahansa, ja saisin kaitselmukselta yhden omaa elämääni koskevan toiveen, toivoisin että Charlotte ja Etienne menisivät naimisiin ja adoptoisivat minut.
Kun sensuelli huokailuihanuus-älykkö Charlotte kohtaa pehmeä-äänisen Swinging-London-biseksuaali-Etiennen, tulee sellainen olo että maailma on sittenkin kaunis. Sen todistaa jopa sinänsä yhdentekevä If-video. Byhyy tahdon olla teidän vauvanne. Toivottavasti en kuulosta liian oudolta.
maanantaina, maaliskuuta 17, 2008
Itsetuhoa vastaan, 6
—
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
43 kommenttia:
Mullakin oli tänään hiusteemapäivä, tosin ilman minkään opuksen apua ja tukea. Vain minä ja suoristusrauta, sekä angsti joka kasvatti itsetuhoisuutta sen vähentämisen sijasta.
Sen sijaan yllätyskissmobit toimisivat varmasti mullakin itsetuhoa vastaan. Suukkoja, suudelmia ja pusuja ei voi koskaan saada tarpeeksi, mutta niiden puutteeseen meinaa nääntyä aivan erityisesti keväisin. Koska suudelmia ei kuitenkaan ole saatavilla eikä niitä ole jatkossakaan tiedossa, yritän harhauttaa mieleni muiden ajatusten pariin tekemällä liikaa töitä. Täytynee tehdä kuten muutkin kaupungin alakuloiset yksinäiset ja yrittää piiloutua valolta ja pysytellä hengissä. Se vain olisi niin paljon helpompaa, jos ei olisi juuri kevään kynnyksellä tavannut ihanaa miestä, jonka hetken ajan luulin haluavan kulkea kohti kevättä kanssani jatkuvien kahdenkeskisten yllätyskissmobien merkeissä. Plääh. Pitäkää keväänne.
olen täällä taas kera persialaista juuri pestyä ja valuvaa mattoa muistuttavan reuhkani kanssa ihailemassa mousseja ja pohtimassa kuinka itsekin mieluusti suukon, ja sitä kautta mahdollisen flunssan, kuin tyynystä ottaisin. tuntemattomissa tyynyissä voi lymyillä parasiitti, siis varokaamme!
kampamaneetit huolestuttaa, joskus syksyllä kirjoitinkin siitä ihan vähän. sushi ei maistu. riisi närästää.
Sonja, kevät on ihmisen julminta aikaa, mutta taistelutovereita riittää. Yhdessä kohti huomista! En liitä "huomisen" edelle nyt adjektiiveja, koska se on latteaa ja me olemme kaikki tarpeeksi vanhoja tietääksemme kuinka latteaa.
annareetta, mielestäni se ettet syö sushia koska riisi närästää, on todella bisarria, ja ennen kaikkea oudosti söpöä. En ole koskaan kuullut että riisi närästäisi. Riisin närästävyydessä asuu obskuuri söpöys. Onneksi et elänyt 1800-luvun Etelä-Kiinassa. Ja pahoitteluni, että vihjailin, että olisit söpö.
Sorbuksenhajuinen e/örkki? Kiitti vaan. Mutta: yhdessä kohti nussevaa huomista!
Saarikoskea syytettiin joskus turhanpäiväisestä sivistyssanojen viljelystä, kun hän kerran jossakin arvostelussa käytti vähän tunnettua sanaa bisarri. Tätä blogia lukiessa minusta tuntuu, että se hetki, jolloin voimme viimein nauraa asialle, on lähellä!
Monsieur Ö: googlasin sanan "nusseva", ja ensimmäisessä hitissä sanottiin että "BTR-50 on nusseva rallivehje". En ollut tajunnut, että olit koko ajan puhunut rallivehkeistä. I love the word rallivehje.
Vt, joskus Uusi Kurvi Blogin alkuaikoina kirjoitimme kaikki sivistyssanat kursiivilla, mutta en ole enää jaksanut viljellä tämänkaltaista ekrityyriobskuriaa. Sitäpaitsi tätä blogia kirjoittaessa minusta tuntuu, että se hetki, jolloin voimme viimein nauraa ihan kaikelle, siis IHAN kaikelle, on lähellä, joten en sen vuoksi myöskään jaxa!
mun mielestä siinä ei ole mitään pahoiteltavaa. sivistyssanoja en osaa. pääsin lukioaikanani avoimeen yliopistoon salavieraaksi, koska filosofian opettajani mielestä olin jotain. aina kotiin tultuani minun oli avattava muistiinpanoni, koska ne olivat vain tällaiset:
- sivistysana1 -tsekkaa kotona!
- sivistysana 2-tsekkaa kotona!
- sivistysana 3-tsekkaa kotona!
katso nämä sanat kotona sivistyssanakirjasta!
minun oli avattava muistiinpanoni (jatkuu) sivistyssanakirjan kanssa. avasimme ne yhdessä..kuin da vinci-koodin.
Joku joskus sanoi, että sivistyssanat ovat kuin citymaasturit. Niitä hommataan siksi, että näytettäisiin liikenteessä isommilta kuin ollaankaan.
No joo, kiti kiti, saahan niitä toki käyttää, mutta miksi sanoa "sensuelli" kun voi sanoa "aistikas"? Vaivaannuttavaa.
Toisaalta, itse olen käyttänyt useasti ilmausta de facto, mikä on vähän sama kuin pyytäisi Roskapankissa hunajaa kahviinsa. Olen syntinen.
Sivistyssanat ja ulkomaankielismit ovat sinänsä käyttökelpoisia per se, mikäli suomen vastineet niille eivät ole merkitykseltään niin vakiintuneita an sich.
Per se (lausutaan amerikkalaisittain "pöö sei") on kyllä hienosteluilmaus par excellence.
Mademoiselle, muuten, emme tokikaan kaikkia sivistyssanoja kursivoineet (ainakaan minä en), vaan vain erityiset sivistyssanojen alalajit, anglisoidut töräykset. Siis nämä köyhän miehen sivistyssanat, jotka muodostetaan suoraan englannista à la Tapani Ruokasen opinionit.
Forwardoin tossa just pari messagee(miten näitä sanoja muuten kursivoidaan?).
hahaa!
Henrikki, mielestäni sensuelli eli ole ensisijaisesti "aistikas" vaan "aistillinen". Ongelma tulee vastaan sanan "aistillinen" klangissa, joka vie ajatukseni, ja ehkäpä myös yleisemmin oman sukupolviviiteryhmäni ajatukset, Yves Rocherin kuvastoihin, aikuisiin mantelituoksuilta ja pantterikuvioisilta alushousuilta löyhkääviin rotunaisiin sekä niiden 80-luvulla ilmestyneiden minikokoisten postimyyntikuvastojen yöpaitamainoksiin ("aistillinen tunika"), mikä niiden kuvastojen nimi olikaan? Jotkut uutiset. Postimyyntiuutiset? Tasku-uutiset? Minipostimyyntiuutiset?
Charlotte Gainsbourg on mielestäni ehdottomasti sensuelli, ja hänen kohdallaan frankofoninen tulkinta em. sanasta on ehdottomasti legitiimi, semminkin koska Charlotten petit papa lauloi 60-luvulla kuuisasti hönkien "sensuelle et sans suite", viitaten aistillisiin kohtaamisiin, joista ei seuraa jatkoa, ja koska Charlottella on seksikkäät mutta hieman mutruisat huulet, jotka vievät ajatukset isän lauluihin ja saavat ajattelemaan: kuinka satyyri voi synnyttää enkelin?
Yleisesti ottaen olen sivistyssanoista sitä mieltä, että yleinen naurettavuuskontrolli (joka tässäkin kontribuutiossa eli tekstuaalituotoksessa eli entryssa toimii kuin rasvattu eli lubrikoitu) pitää huolen siitä että leikkii katkaistaan ennen kuin se menee liian pitkälle. Mikä on harmi, sillä itse menen mielelläni aina liian pitkälle...lääh
Kuponkiuutiset.
KUPONKIUUTISET! Se se oli! Tilaa kolmet pikkuhousut ja saat aistillisen tunikan!
Super Sexy Alusasu "Kissanainen". Pue naisesi kokovartaloverkkoon.
Ne kuvat oli harmittavan pieniä.
Mademoiselle, muistan käyneeni joskus pitkän ja väsyttävän keskustelun sanojen "aistikas" ja "aistillinen" eroistzZzZzzZz...
Mmmm.... nuoren Henrikin kuponkiuutisseksuaalinen herääminen...
Sitä paitsi, Charlotte Gainsbourgin huulet vievät omat ajatukseni aivan vallan muualle kuin isän lauluihin.
Liian pitkälle meneminen on minunkin lempparipuuhiani. Ja kärsivällisyys romanttisessa kanssakäymisessä ei toden totta kuulu hyveisiini. Näistä hyvä esimerkki tuli taas koettua tänään, kun onnistuin muuttamaan miltei totaalisen välinpitämättömyyden päässäni merkeiksi kiinnostuksesta, ja näistä omista haavekuvistani rohkaistuneena lähetin tapaamisen perään typerän ja ajattelemattoman tekstiviestin henkilölle, joka pahaa aavistamatta oli aiheuttanut näiden harhojen syntymisen päässäni.
Raskauttava asianhaara on se, ettemme ole koskaan virallisesti vaihtaneet numeroita keskenämme. Omassa sokeassa ihastuksen hurmiossani erehdyin hetken aikaa kuvittelemaan, että toisen numeron selvittäminen salaa ja viestin lähettäminen yllättäen olisi jotenkin romanttinen ele, enkä tajunnut toisen saattavan ottaa sen pahimman luokan tungetteluna ja stalkkaamisena.
Pahinta on, että kyseinen henkilö herättää minussa vastustamatonta halua suudella häntä joka ikiseen kohtaan korvanipukoista karvaisiin nilkkoihin ja repiä häneltä hetipaikallanyt kaikki vaatteet pois. Ehkä on siis hyvä, että nyt en enää ikinä kehtaa nähdä häntä, puhua hänelle tai edes ajatella näkeväni häntä tai puhuvani hänelle. Jääpähän pusuvajarit ja läheisyydenkaipuu vähemmälle. Mutta jos maa voisi niellä minut, tänään olisi sopiva päivä tehdä se.
Silti en tiedä, haluaisinko osata olla sellainen tylsä viilipytty, joka ei koskaan mene liian pitkälle tai kivikasvoinen tyyneyden perikuva, joka malttaa odottaa ikuisuuksia, että "aika näyttää". Pah.
Ihmiset yleensä menevät liian harvoin edes tarpeeksi pitkälle. Itsekin olen onnistunut välttämään nuorten seksuaalisesti aktiivisten naisten tungettelut lähes aina ja kaikkialla. Sitten on pitänyt itse olla se, joka tungettelee. Ja olen niin huono siinä.
Näin tasa-arvon päivänä VAADIN, että minullekin ehdotellaan irstauksia. (Valitettavasti säädyttömät ehdotukset tulevat niin tytöille kuin pojillekin aina taannoin edesmenneen Jyräys Hämäläisen ikäisiltä ja näköisiltä miehiltä ja naisilta. Ärh.)
Niin... Ehkä se ei vastaakaan siihen viestiin, koska se ei ollut tarpeeksi irstas? Itse kun vannoutuneena sievistelijänä pidin jo kyllin repäisevänä sitä, että kehtasin lähettää viestin pojalle, joka ei koskaan ole itse antanut mulle puhelinnumeroaan. Taas kerran luulin olevani kovinkin rohkea, mutta olinkin lähinnä haukotuttava?
Yhtä kaikki, se ei vastaa, joten taas jäävät kiinnostusten suunnat kohtaamatta. Kumma tosiaan, miksi ne kiihkeimmät huomionosoitukset aina tulevat Ruzacchon sanoin edesmenneen Jyräys Hämäläisen ikäisiltä ja näköisiltä miehiltä. Ne taas jotka itseä kiinnostaisivat eivät voisi vähempää näyttää mitään kiinnostuksen merkkejä, tai ainakin ovat niin helvetin vaikeasti tavoiteltavia, että tässä menee ikä ja mielenterveys.
Hei, Sonja. Olen Buzz Aldrin.
Jyräys Hämäläinen - rivoja viestejä rajan takaa. Bisarria.
Tää WordPress on kyllä niin rektaalinen, koko ajan tökkii, en meinaa päästä lukemaan oman blogini kommentteja.
Piti vielä sanomani liian pitkälle menemisen filosofiasta - niin kontekstisidonnaista kuin se onkin (Saudi-Arabiassa yksi iltapäiväkalja olisi liian pitkälle menemistä), viehdyn siitä lähestulkoon kaikissa tapauksissa. Liian pitkälle meneminen ja porvarillis-protestanttisen "kohtuullisuuden" ylittäminen on käytännössä helpoin tapa kapinoida, ja sen voi tehdä kätevästi sohvalta käsin. Liian pitkälle voi mennä melko vaivattomasti karkinsyönnissä, viininjuonnissa, työnteossa, elokuvien katselemisessa, hipelöinnissä, flirttailussa, kitsch-sisustuksessa, shoppailussa, sivistyssanojen käytössä, huonoissa vitseissä, feisbuukkauksessa...you name it.
Kaikkein vittumaisin elämä olisi sellainen kohtuullisuuden imperatiiville perustuva hillitty porvariselämä - asuttaisiin Espoossa, olisi merihenkinen sisustus (Stockmann Casaa, vaikka raha riittäisi Missoniin), käytäisiin Lapissa talvilomalla (vaikka raha riittäisi Himalajalle), polkkatukka ja epäaidot helmikorvakorut (vaikka raha riittäisi pieniin rubiineihin), illalliset paskoissa ketjuravintoloissa vaikka raha riittäisi Micheliniin, paska kirjamaku, paska musiikkimaku, koira, auto, ei ikinä spermaa naamalle, elämän peruspilarit kunnossa eikä yhtään mielenterveyshäiriötä 40 vuoteen.
Itse lähetän tekstiviestejä, jos siltä tuntuu. Mikäli numerotiedustelun käyttäminen on tunteideni kohteen mielestä liian eksentristä, meillä ei voi olla yhteistä tulevaisuutta ilman että jompikumpi tekee psykologisen seppukun, enkä usko että roihuavinkaan rakkaus olisi sen arvoista. "Miehen on annettava saalistaa", "naisen on pidättäydyttävä ilmaisemasta tunteitaan liian varhain sillä mies ahdistuu herkästi", "naisen on oltava miestä lyhyempi", "ei alkoholia ennen puoltapäivää", "humanistit eivät pääse kunnon palkoille", haistakaa nyt jo vittu?
Ai niin ja p.s. olen itse porvariskakara Westendistä. Minulla on engelsiläinen oikeus ja velvollisuus vihata omiani.
Näin on, ja jos mies TAI nainen esimerkiksi viivyttelee tekstiviesteihin vastaamisessa sen vuoksi, että a) se on "coolia" tai b) se on "osa peliä" tai c) kohde leikkii olevansa vaikeasti tavoiteltava, niin haist'vittuus täyttyy samantien ja Henrikki katsoo taakseen vilkuilematta muualle.
Sama muuten pätee toistuvaan lounastreffifeidaamiseen. Haistakaa tekin kaikki selkärangattomat feidaajavässykät vittu.
lost in translation continues..
1. roskapankki on out. turistirysä. menkään naapuriin: kulli on kalma. tai älkää kaikki menkö, koska sitten sekin on out. voihan se toisaalta olla out jo nyt, kun en ole siellä enää istumassa päivittäin ja tekemässä in/out-tilastoja.
2. minulla on pitkälti viha-rakkaussuhde omiini, tässä tapauksessa naapureihisi eli mattby-kuittari-muut ihanan rumat pahvilaatikkomaiset espoolähiöt. westendiin minulla on ristiriitaisia negatiivissävytteisiä tunteita, jotka vahvistuivat eräänä selvänä uutena vuotena, jolloin etsimme espoon parhaimpia raketteja. sanoin, mennään westendiin, niillä on varaa paukutella. vastassamme oli pimeys. ajoimme kirstinmäkeen ja siellä näkyi vuoden vaihtuminen suurenmoisissa sävyissä ja kuvioissa.
miksi te ette paukutelleet, vaikka teillä olisi ollut siihen varaa?
miksi lähiöduunarit nousivat sotkan ainutlaatuisilta keinonahkasohviltaan ja rykäisivät tilinsä taivaalle omaksi ja äpäriensä iloksi?
Mä yritän paraikaa miettiä, mitä tein uudenvuoden aikoihin ennen täysikäisyyttäni, jolloin juhlistin vuodenvaihtumista yleensä jossain Punavuoren baarissa koska olin niin viilee. Olin ainakin parina uutenavuotena ulkomailla. Ja kerran jossain bileissä Tapiolassa. Bileet Tapiolassa=contradiction in terms. En kyllä muista sen tarkemmin.
Sen sijaan keväät ja kesät Mellsteninrannassa muistan paremmin, mutta onneksi vuosien vieriessä koko ajan huonommin ja huonommin. Joskus siinä 2000-luvun alussa päätin kertarykäisyllä, ettei Espoota ole minulle olemassakaan, ja sen jälkeen on mennyt ihan hyvin.
espoota olemassakaan? neiti vosges, te ette ole käyneet oikeissa paikoissa. let me show you. haah, lääh. mellsten ja tapiola kuuluivat elämääni yhtä pieninä muruina kuin jokakesäinen (help me, komisario yhdys_sana?) viking line-risteily, tietysti mariellalla, vink ;) ja sit peukutus perään: peuk
kuitinmäestä kallioon ja westendistä punavuoreen. hmmh..
minä tosin rykäisin itseni tänne jonnekin, missä ei ole edes merta. joskus vituttaa oma homoilu.
Itsehän asun nykyisin Kalliossa, mikä on porvarisäitini mielestä todella erikoista. En tajua, miksen muuttanut tänne jo aiemmin.
Ooh, Madde ja Henrikki pääsivät juuri henkilökohtaisen Wall Of Fameni (mikä kauhea anglismi, hyh!) kunniapaikoille:
"Mikäli numerotiedustelun käyttäminen on tunteideni kohteen mielestä liian eksentristä, meillä ei voi olla yhteistä tulevaisuutta"
“Miehen on annettava saalistaa”, “naisen on pidättäydyttävä ilmaisemasta tunteitaan liian varhain sillä mies ahdistuu herkästi”, “naisen on oltava miestä lyhyempi”, “ei alkoholia ennen puoltapäivää”, “humanistit eivät pääse kunnon palkoille”, haistakaa nyt jo vittu? (tää pääsi mun Facebook-lainauksiin John Lennonin viisaiden sanojen rinnalle)
"jos mies TAI nainen esimerkiksi viivyttelee tekstiviesteihin vastaamisessa sen vuoksi, että a) se on “coolia” tai b) se on “osa peliä” tai c) kohde leikkii olevansa vaikeasti tavoiteltava, niin haist’vittuus täyttyy samantien"
"Haistakaa tekin kaikki selkärangattomat feidaajavässykät vittu."
En voisi olla enempää samaa mieltä kanssanne. Puette sanoiksi samoja asioita joita vaeltaa mielessäni epämääräisenä mössönä, ah niin kauniisti ja tarkasti.
Ja mitä tulee siihen viesteihin vastaamista pihtailevaan vässykkään, se vastasi lopulta tuntikausien jälkeen erään internetskun verkostoitumis- ja ajantapposivuston kautta. Aika tympeä olo jäi kaiken kaikkiaan, vaikka viestissä olikin hymiö.
Mutta dear Eki, mitä hittoa pitää tehdä, jos haluaa aina sen nähdessään yhä repiä kaikki vaatteet hetipaikallanyt ja suudella ja lääppiä loputtomiin tyyppiä, jonka meininkiä samalla kuitenkin pitää aika tympeänä? Olenko sairas? Vai pitäisikö mun vaan välttää sen näkemistä?
siellä minäkin tähän astisen elämäni parhaimmat hetket olen viettänyt ja sinne minä joskus vielä aion kotiin tulla.
S, näkisin että tässä on kaksi vaihtoehtoa, samat vaihtoehdot kuin elämässä yleensä: 1. harrastaa seksiä 2. kyynistyä. Useimmiten vaihtoehdot myös seuraavat toisiaan tapahtumina edellämainitussa järjestyksessä, mutta itse olen kääntänyt järjestystä kätevästi kyynistymällä elämässäni jo varhain. Helpointa on tietenkin hypätä suoraan kohtaan 2., mikä vähentää mukavasti halujakin.
P.s. Jos joku olisi joskus kertonut, että eräänä päivänä minulla tulee oleman inttternetissä blogi nimeltään "Isomunainen ystäväni", jonka kommenttiosiossa diskuteeraan sulavan tummanpuhuvasti miesten kaatamisesta sänkyyn, olisin varmaankiin sanonut että jihuu!
Tai että örgh
Örgh on vähemmän kohtuullinen eli parempi.
Jättäkää Roskapankki ja Kallionkulma lama-ajan denoille, fuksisuunnistusryhmille ja innokkaille murretta puhuville uushesalaisille, ja ottakaa ratkaisevat askeleet kadun toiselle puolelle. Kallion tulevaisuus on Bar 21:ssä, ja - believe me - se on kännissä ja piripäissään arki-iltanakin!
Mustakin ois ihanaa olla. Mutkun olen vaan Mättö K2X -päissäni.
Lainaus Henrikiltä:
"No joo, kiti kiti, saahan niitä toki käyttää, mutta miksi sanoa “sensuelli” kun voi sanoa “aistikas”? Vaivaannuttavaa."
Niinpä. Kun voi sanoa munakas.
Toisesta asiaryhmästä Ruzaccho:
"Ihmiset yleensä menevät liian harvoin edes tarpeeksi pitkälle. Itsekin olen onnistunut välttämään nuorten seksuaalisesti aktiivisten naisten tungettelut lähes aina ja kaikkialla. Sitten on pitänyt itse olla se, joka tungettelee. Ja olen niin huono siinä."
Sama. Tänään teki mieleni mennä katsomaan, minkälaisia toukkia naapurini huoneistossa niin kummittelee, että niistä pitää minunkin huoleni herättää. Saat olla huoleni joka aamu, jos nurkissasi on puhdistettavaa.
Lähetä kommentti