"Do you not see how necessary a world of pains and troubles is to school an intelligence and make it a soul?"
sunnuntai, huhtikuuta 13, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Uusi Kurvi Blogi on keskeinen tiedon lähde maapalloistuvassa tietoyhteiskunnassa.
Vastaava päätoimittaja:
Carl Gustaf Mannerheim
DISCLAIMER
Uusi Kurvi Blogin sisältämät nimet, olennot ja kontribuutiot – mukaanlukien Volmari Iso-Hollon autobiografia – ovat fiktiivisiä, eikä niillä ole mitään esikuvia todellisuudessa. Todellisuuden ja ironiatoimittajien loukkaantumista ehkäistäksemme toteamme että yleensäkään millään ei ole yhtään mitään tekemistä Uusi Kurvi Blogin kontribuutioiden, kontribuuttoreiden tai opinionien kanssa. Mahdolliset juridiset toimet blogia vastaan olisivat niin naurettavia, ettei sellaista voisi aikuinen ihminen kasvojaan menettämättä tehdä.
Carl Gustaf Mannerheim
DISCLAIMER
Uusi Kurvi Blogin sisältämät nimet, olennot ja kontribuutiot – mukaanlukien Volmari Iso-Hollon autobiografia – ovat fiktiivisiä, eikä niillä ole mitään esikuvia todellisuudessa. Todellisuuden ja ironiatoimittajien loukkaantumista ehkäistäksemme toteamme että yleensäkään millään ei ole yhtään mitään tekemistä Uusi Kurvi Blogin kontribuutioiden, kontribuuttoreiden tai opinionien kanssa. Mahdolliset juridiset toimet blogia vastaan olisivat niin naurettavia, ettei sellaista voisi aikuinen ihminen kasvojaan menettämättä tehdä.
7 kommenttia:
Ooh, minulla on siis toivoa saada älyä ja sielunikin vihdoin kasaan kaiken tämän kivun ja kärsimyksen kestettyäni! Kiitos Keats, Vosges ja luterilainen etiikka! Eiku. Tää ois viime aikoina ollut taas jotenkin niin tahmaista tää elo, että päätin tänään "hommage à Mademoiselle Vosges" -hengessä käydä ostamassa Sis. delistä niitä Madden ylistämiä Cjockon (vai miten se veikeästi kirjoitetaankaan?) konvehteja.
Tuomioni on seuraavanlainen:
- se vaaleanruskea, jossa on kermanväristä kräämiä sisällä, on turhan maitoisen ja äitelän makuinen, jotenkin tönkkö,
- limetti on outo mutta hyvä, ei kuitenkaan mikään ylimaallinen nautinto
- se valkoinen jossa on valkoista kräämiä sisällä on tosi hyvä, lempeä ja samettinen
- se tummanruskea joka on sokeroitu on uskaliaan tyrmäävää tummaa suklaata, jossa riittä vivahteita maiskuteltaviksi pitkäksi aikaa: hyvä, mutta ehkä vähän brutaali, pehmitettynä vähän kainommaksi tämä olisi täydellinen
- se tummanruskea ja päältä sokeroitu oli myös erinomainen, maultaan monikerroksinen ja kiehtova, ei silti tämäkään ihan tajunnanräjäyttävä.
Summa summarum: kiitos Madde että soit tämän ihanan pakohetken todellisuudesta, jossa ajatuksia vaanii edellisten suhteiden loputon ymmärtämättömyys ja siitä seuraava loputon pohdinta. Olen kyllä syönyt elämässäni parempiakin suklaakonvehteja, mutta nämäkin auttoivat: suklaa on aina suklaata, ja hyvä suklaa on toki parempaa kuin keskinkertainen suklaa, vaikkei täydelliselle vetäisikään vertoja.
Älkäämme kärsikö liikaa, syökäämme enemmän suklaata ja katsokaamme enemmän elokuvia.
mä en kyllä yhtään kestä, jos sua ruvetaan niinku yleismaailmallisesti kutsumaan nimellä madde. ei. siihen ei auta edes täydellinen suklaa.
Madde! Ihanaa! Olenkin aina ollut viehättynyt Maddesta!
Älkää huoliko, lapset, Madde on sinut maddeutensa kanssa. Edellisissä Uusi Kurvi Pikkujouluissakin Madde istui kiltisti syliini kun kutsuin häntä kyseisellä nimellä.
No en todellakaan istunut.
Juu, eihän de Beauvoirkaan istunut Sartren sylissä – piti dekonstruoida ja analysoida ja murehtia!
Muistini mukaan näissä pikku jouluissa Henrikki hyvin pontevasti kieltäytyi Madden sylin houkutuksilta. Tästä on olemassa jopa videomateriaalia, jonka voi tilata isolla rahalla osoitteesta uusikurvi@uusikurvi.org.
Lähetä kommentti