Moikka! Henrikki-setä on ehtinyt viettämään tässä hieman kesälomaakin ja ihmetellyt maailmaa avoimin silmin. Niin paljon kysymyksiä, niin paljon vastauksia. Vastausfrekvenssini kiihtynee tässä syssymmällä, pysykää kanavalla!
Nimimerkki mika kysyy: “Kumpi antaa, mies vai nainen? Kaiken tasa-arvon nimissä.”
Henrikin vastaus: Arvon mika, tähän ei tarvitse kaivaa vastausta kovinkaan syvältä. Kyse ei niinkään ole tasa-arvosta per sé, vaan karmasta. Jos antaa, saa. Täten molempien sukupuolten tulisi antaa. Ja he antavatkin. Miehet antavat sotakirjallisuutta isilleen, ilmakivääreitä pojilleen, leipälaatikkoja naisilleen, suudelmia rakastajattarilleen. Naiset antavat begoniantaimia ystävilleen, Riikka Pulkkisen uusimman tyttärilleen, villasukkia ja hajusuolaa miehilleen, merkitseviä hymyjä Stockan kassalla palvelelevalle kuumalle kesävuorolaiselle. Antaminen on universaalia, universaali rakkaus on antamista, antaja saa, viisas saaja ymmärtää antaa.
Mutta: antakaa ihmiset immateriaa materian sijaan. Antaminen kun voi tuottaa tuloksena myös aivan rehellistä paskaa. Kuka tarvitsee seitsemättä digiboksia? Tai basilikasaksia? Tai meikkikotelokoteloa? Tai meikkikotelokotelon koteloa?
Antakaa rakkautta Gaialle. Antakaa puu, antakaa lahjoitus feissarille, antakaa ravinnetta kompostiin! Tulevaisuus on meidän, eikä siitä tule kaunista jos antaminen rajoittuu pelkästään Stockmannin ja Verkkokauppa.comin katalogeista inspiroituneeseen tavaravyöryttämiseen.
Jos nyt kuitenkin on niin – enkä pidä sitä mahdottomana – että kysymyksenasettelusi kuitenkin koski niin sanottua karnaalista antamista sukupuolten välillä, vastaus on herttaisen yksinkertainen. Onhan nimittäin niin, että mies saa silloin kun nainen antaa, eikä toisinpäin. No hyvä on, ehkä joskus mieskin antaa (antamisesta kieltäytyät miehet lienee täysi urbaani legenda), mutta nämä tapaukset ovat niin harvassa, että toimivat poikkeuksina sääntöä vahvistamassa. Mutta kuten vanha sananlaskukin sanoo: “ei se ole tyhmä, joka antaa – tai no, oikeastaan, jotkut heistä, tai siis aika monetkin, ovat aika tyhmiä! Ja läskejä.”
10 kommenttia:
Leevi & the Leavings sen kertoo:
Moni poika sua mielessään tulisesti lempi
minä satamaasi suoraan uin
Joku sänkysi laidalla istui ja empi
mä jo eteisessä innostuin
Minä mäyränä melskasin mekkosi alla
olin lipevä ja liukas kyy
Sinä säälistä annoit ja painostamalla
sinuun tehosi myös huonompi syy
Näytä minulle ihminen joka innostuu Stockmannin katalogeista niin minä näytän elefantin joka puhuu kreikkaa ulostaen samalla timantteja
Madde, Stockmannin katalogit luetaan luultavasti isommalla intensiteetillä ja massalla kuin Hesarin kuukausiliite. Tsekkaa huviksesi joskus Stockmannin vuotuinen liikevaihto. Kansan keski- ja ylempikeskiluokkaisia syviä rivejä ja heidän katalogi-inspiroitumistaan ei kannata väheksyä. Aina tarvitaan uudet ruutushortsit!
Stockmannin kanta-asiakaskataloogien layout ei ole muuttunut kymmenen vuoteen. Jos joku niistä vielä innostuu niin onnittelut hyvästä lääkityksestä.
Tyhmyyden ja läskiyden rinnastamista en ole koskaan ymmärtänyt. Aika monet meistä ovat läskejä, ainakin verrattuna biafralaisiin. Ja mitä sitten? Tyhmyys saastuttaa maailmaa, ei läski.
Kuten juuri totesin, kansan syviä rivejä ei kannata väheksyä. Toki tiedät, miten hyvä lääkitys suomalaisilla on?
Läski saastuttaa hyvinkin maailmaa. Läskit syövät paljon lihaa, lihatalous on yksi pahimmista saastuttajista. Sen tietää Le Mondekin. Läski ihminen on tyhmä, koska a) ei pidä huolta itsestään ja sen seurauksena b) vähät välittää myös planeetastaan, koska ohittaa tietoisesti sen faktan, että läskeistä, epäterveistä ihmisistä muodostuu läski, epäterve planeetta.
Mä en syö lihaa ja olen silti vähän läski. Ja välitän kyllä planeetasta.
Joudun ottamaan osaa hyvään flaidikseen sen verran, että komppaan Henrikkiä Stockan katalogin suhteen. Sen ulkoasun trendikkyydellä ei ole suurimmalle osalle mitään väliä, sillä Stockmann on vain niin kova brändi etenkin maakunnissa.
Suurten kaupunkien ulkopuolella (muistaakseni Stockalla on miniminä sadantuhannen asiakkaan talousalue) kyseinen kuvasto edustaa pääkaupunkia, glamouria ja suuruutta. Ennen vanhaan Anttila ja Stocka olivat vastinparit. Kuin Lada ja Mersu.
Mademoiselle, kansakuntamme enemmistöllä ei ole keinoja arvioida Stockmannin kuvaston tyylikkyyttä. Se ei johdu lääkityksestä, vaan vertailukohteiden, koulutuksen ja mielenkiinnon puutteesta. Se on tyylikäs, koska se on Stockmann.
Itse olen toki kaikkiruokainen. Kompensoin sitä lentämällä vähemmän lentokoneilla ja ostamalla vähemmän uusia turhakkeita, kuten vaatteita.
Epäilemättä. En silti usko että edes Haukiputaalla Stockmannin kanta-asiakaskuvaston innovatiivisesta graafisesta ilmeestä innostutaan viidentoista vuoden jälkeen hihkuen. Stockmann Casan merihenkiset puutarhatuolipäälliset 9,90 kappale. Voin toki olla väärässäkin. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö Stockmannin brändiä voitaisi pitää Haukiputaalla hienona ja tyylikkäänä.
Haukiputaalla asuu oululaisia it-miljonäärejä ja telekommunikaatioinsinöörejä. Sikäläinen Lepsämä, Westend tai Landbo. Pirustako heidän makuaan tietää. Marimekko on kiva ja Volvo on auto.
Mutta tavallinen suomalainen kuluttaja ei edes ajattele, että Stockan ilmeen pitäisi jotenkin "kehittyä". Joillekin se on jopa arvo sinänsä: konservatiivisuus on maamme johtavia voimia!
Stockmann on kotimarkkinoiden johtava merkkituote. Nimen voima on uskomaton. Stockalla asioivaa pidetään porhona, jolla on varaa ostaa kallista. Köyhät menevät aina halpaan. Eli kalliiseen K-kauppaan, koska Stockalla käyvät vain "rikkaat ja kuuluisat". Stockmann on tyylikkyys, rikkaus ja kuuluisuus an sich.
No, NK on myös konservatiivinen tavaratalo mutta niltä tulee sentään kunnianhimoisesti taitettuja kataloogeja. Miikkanousiaisefekti, obs!
Dissaan taas jotain Haukipudasta tietämättä edes missä se on, kuinka tyypillistä. Mutta. Olen käynyt Oulussa kerran ja siellä oli nastaa! Ihastuin Ouluun ensinäkemältä. Obskuuria mutta totta! Pitäisi keksiä joku syy mennä sinne uudestaan.
Lähetä kommentti