Espoon kaupunki palkitsee lapsineron

Pamputin Minnaa puolipehmeällä lerssilläni peräreikään, kunnes yllätyksekseni tulin. Hän oksensi samalla. Ihminen on aina jostain päästä auki, tuumin itsekseni ja pyyhin vehkeeni 90-lukulaisilla tribaalikuvioilla kirjailtuihin puuvillalakanoihin.

- Menisit vittu spydää vessaa, sanoin vihaisena, kun Minna oli tyhjentänyt vatsansa ja alkoi jo kakoa sappea Ikeasta ostetuille tyynyillemme.

Silloin heräsin ja ymmärsin, että se kaikki olikin ollut vain unta.

Veikko Tiistenoja: Ajoneuvolla kaupunkiin (Teos, 2008)

Tuusulalainen kirjailija Veikko Tiistenoja (s. 1961) on tänä vuonna ehdolla Espoon kaupungin 36-vuotisjuhlavuoden kulttuuripalkinnon saajaksi.

Esikoisromaanillaan Ulpukkani, lumpeeni (Teos, 2006) itsensä kertaheitolla läpilyönyt Tiistenoja syntyi Ruotsin Södertäljessä ja muutti sittemmin Espooseen, jossa hän työskenteli seurakunnan nuorisotyöntekijänä. Toinen romaani, Mökki silmässäsi (Teos, 2007), jäi vähemmälle huomiolle. Viimeisin kirja, kymmenestä löyhästi toisiinsa liittyvästä novellista koostuva Ajoneuvolla kaupunkiin (Teos, 2008), keräsi lopulta myös ostavan yleisön huomion.

Espoon kaupungin 36-vuotisjuhlapalkinto luovutetaan voittajalle 30.11. LänsiAuto Areenalla stunt-näytöksen jälkeen palavaan moottoripyörään käärittynä.

Erikoishaastattelu: Esikoiskirjailija tuiskeessa

Siemailen drinkkiä ravintola Postresin jäyhän pelkistetyssä salissa. Elämästä ja uusista eurooppalaisista päihteistä humaltuneet nuoret kiehnäävät uskomattomalla äänenvoimakkuudella Espan puistossa. Odotan haastateltavaani, jonka uusi kirja on järkyttänyt koko länsimaista kristikuntaa.

Kello 18.05 kuulen ovimiehen sanovan jollekulle nimeni. Käännyn katsomaan ja näen, miten kookas musta päällystakki katoaa arvotavaran säilyttämistä varten rakennettuun lyijyvuorattuun vaatehuoneeseen. Leveäharteisen portieerin varjossa värisee henkilö, jonka tapaamista olen toimituspäällikön kanssa järjestellyt jo kolme kuukautta.

- Anteeksi, että olen myöhässä, Susanna Sievinen sanoo, kun suutelemme. Hän näyttää olevan aidosti pahoillaan. Puistossa oli ollut nuorten tuliryhmä, jonka taidokasta jonglöörausta oli ollut jäätävä katsomaan.

- Ja sitten HE pyysivät minun nimikirjoitustani, Susanna kihertää silminnähden hämmästyneenä. Teemme oikopäätä sinunkaupat ja moiskautamme toistemme kuopalle leikattuja poskia vielä kerran.

Avioero ja sitä seurannut mediakohu saivat Susannan tarttumaan kynään. Kahdeksanosaisen omaelämäkerrallisen Aurajoki-romaanisarjan hän laati automaattikirjoituksella Vihdin Huhmarissa sikäläisen kustantajamoguli Eero Aholan tunnelmallisessa työhuoneessa. Sarjan viidennessä osassa, Häntä koipien väliin, nuori Susanna Keto tapasi Vääpeli Körmy -sotilasfarssin ensi-illassa salskean, tummatukkaisen hurmurin, joka esitteli hänet nummelalaiselle uimarille. Siitä alkoi elämää keskikokoisempi seikkailu.

- En mielelläni puhu niistä ajoista, Susanna kuiskaa kaivellen inhalaattoriaan. Hän imaisee sitä muutaman kerran ennen kuin huomaa ottaneensa erehdyksessä pippurisumutteensa.

Kolmetoista vuotta onnea, epäonnea, ala-, ylä ja keskimäkiä. Aurajoki päättyy Susannan ja Janin (kirjassa nimellä "Teemu Selänne") avioeroon ja Susannan ensimmäisen kirjan, Teemu on huarra -romaanin julkaisemiseen. Kriitikoiden ylistämä pienten painosten kuningatar on syntynyt. Mutta vähänpä arvasi Suomen kansa, mitä Susannalla oli varastoituna pieneen päähänsä tulevaisuuden varalle. Uusi kirja oli tulossa, nyt jostain aivan muusta aiheesta.

- Tony Halme manifestoitui minulle unessa. Hän oli pukeutunut alumiinifolioon ja kantoi sylissään Suomen lippuun käärittyä veritulppaa.

Susannan näkemä uni oli painostava ja enteellinen, vaikka hän ei ollut edes humalassa sammuneena Rymy-Eetun pöytään.

- Säikähdin uneni tarkoittavan, että olisin Jeesuksen ja Magdalan Marian jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Onneksi se oli silkkaa kuvitelmaa. Olisin varmaan tehnyt itsemurhan, jos olisi käynyt ilmi, että olen juutalaista rotua.

Uni ei kuitenkaan päättynyt vain Tony Halmeen monumentaaliseen figuuriin. Susanna muistaa täsmälleen, miten tuo karmiva visio jatkui.

- Vihdin Hiidenvedestä nousi ikään kuin seitsemän laihaa lehmää, jotka söivät seitsemän lihavaa lehmää. Se oli kuin suoraan mallinurani toisinto. En voinut enää nukkua, vaan sanelin kustannustoimittajani puhelinvastaajaan seuraavan kirjani. Oli kuin kauttani olisi kuiskinut jokin minua suurempi, sellainen öbaut 70-kiloinen ihminen.

Pikkutunneilla puhelimeen soperrettu vuodatus on nyt kirja. 1001 erilaista juomasekoitusta -kirjassa esitellään vanhoja klassikoita Vodka Collinsista Cosmopolitaniin, mutta myös uusia tuttavuuksia. Susanna on itse kehitellyt monia lystikkäitä drinkkejä, kuten Suski (4 cl giniä, sekoitetaan porkkanalla), Kossu-rusina (4 cl Koskenkorva Viinaa, rusinoita) ja Kossu-paprika (4 cl Koskenkorva Viinaa, puolikas paprika kuutioituna).

Teos on jo herättänyt laajaa huomiota. Kustantajan tiedotteen mukaan kirjan käännösoikeudet on myyty jo kahteenkymmeneenviiteen maahan. Belgian- ja sveitsinkielisten käännösten kohdalla neuvottelut ovat pisimmällä.

- Ihmeellisesti se elämä vaan jaksaa meitä pompotella, Susanna toteaa kuin yhdestä suusta haastattelun lopuksi.

Suomen kansallisarkkitehti saa jatkaa kummitteluaan

Deka Immobilien GmbH julkaisi tiedotteen, jonka mukaan kiinteistöyhtiö on valmis sitoutumaan Alvar Aallon hengen säilyttämiseen Stora Enson pääkonttorissa. Arkkitehtineron ruumis puolestaan odottaa ylösnousemustaan Hietaniemen hautausmaan Taiteilijanmäellä.

- Der Geist ist nicht ein Hindernis für die Immobilienverwaltung, naurahtaa Dekan pääeksorkisti Albert Speer. - Er ist wie ein Zeitgeist!

Vanhalle intiaanien hautausmaalle rakennettu entinen Enso-Gutzeit Oy:n pääkonttori on jo moniaita vuosia tunnettu kuuluisista aaveistaan.

Uralin perhonen ei liikuta Jyrki Hämäläistä

Jyrki Hämäläinen ei kommentoi kohua herättänyttä Uralin perhonen -elokuvaa. Uusi Kurvin toimittaja kävi tapaamassa Suosikin ex-päätoimittajaa tämän kotona Espoon Haukilahdessa, mutta vaitelias Hämäläinen kieltäytyi kommentoimasta Mannerheimin seksuaalisuutta käsitteleviä kysymyksiä millään tavalla.

Uusi Kurvi tekee suurlahjoituksen kulttuurille

Uusi Kurvi lahjoittaa kansanperinteelle uusia wellerismejä. Uudet, puolalaista tekoa olevat wellerismit sijoitetaan Sipooseen, jossa ne ovat näytteillä 1.5.-1.9.2008 (heinäkuussa vain torstaisin klo 12-16). Ensi vuoden alusta lähtien uudet wellerismit tulevat yleiseen käyttöön välille Tikkurila-Monninkylä.

Näytteitä wellerismeistä:

• "Silloin oli kyrpä otsassa", sanoi kirkkoväärti Torppanaisen poika, kun isä vielä lapsivuoteella vaimoaan vetäisi.


• "Hanurista on", sanoi Keuruun taatto, kun ensimmäistä kertaa humppaa kuuli.


• "Paskat siitä", sanoi Koivusalon muori, kun miehensä anaaliseksiä ehdotti.


• "Tämä on perseestä", sanoi Mussalon vanhaemäntä, kun koirankakkaan astui.


• "Kah, Jormanainen", sanoi Rovaniemen maaseurakunnan kanttori, kun paikallisen transvestiitin kadulla tapasi.


• "Mistähän vitusta minä sen sain", pohti Tuorilan renki tippuriaan.


• "Onpa vittumainen olo", sanoi entinen mies, kun leikkauspöydältä heräsi.

Veteraanit: "Menemme nälkälakkoon!"

Uusi Kurvin kolumnisti Ruzaccho sohaisi muurahaispesää sarjakuvallaan, jossa Suomen marsalkka Gustaf Mannerheim esitetään seksinkipeänä, v-alkuista kirosanaa viljelevänä homoseksuaalina. Kristillisen liiton entinen puheenjohtaja, Bjarne Kallis, tuomitsee sarjakuvan jyrkästi:

– Minä olen aina rakastanut Mannerheimia intohimoisesti. Nyt kun tehdään hänestä tuollainen miehimys, niin miten minä voin enää projisoida hänen kuvaansa ihailun tunteitani?

Kallis myös toivoo, että julkinen tuki Mannerheimia käsitteleville taideteoksille arvioitaisiin Maanpuolustuskorkeakoulussa.

Suomen elossaolevat 46000 veteraania saivat kuulla Kallikselta tehdystä sarjakuvasta. Täysin yksimielisessä adressissa jokainen veteraani ilmoittaa lopettavansa syömisen ja hengittämisen siihen asti, kunnes Taiteen keskustoimikunta poistaa rahoituksen Marskia vähätteleviltä sarjakuvilta.

Kaikki suomalaisia veteraaneja sarjakuvassa erityisesti loukkaa sen arveluttava sisältö.

– Etenkin tämä kohtaus, jossa Mannerheim... rakastelee... sen kilpikonnan kanssa... Se loukkasi kovasti, kyllä.

Sarjakuvassa ei ole kilpikonnarakkautta.

– No, joka tapauksessa se pitäisi polttaa varmuuden vuoksi, toteavat kaikki suomalaiset veteraanit nälkälakkonsa keskeltä.