Homssantuu, you ain't no fool!

Uusi Kurvi Blogin ihmissuhdepalsta on ollut pitkään vaiti. Edellisellä kerralla lupasin käsitellä seuraavassa osassa homoseksuaalisuutta, aikamme vitsauksista geneerisintä ja maneerisinta. Yhtä hyvin olisin voinut kaavailla snorklaavani Mariaanien hautaan. Mitä homoseksuaalisuudesta voi kirjoittaa vuonna 2007? Attitude toki voi, ja City-lehti kirjoittaa aiheesta vuosittain rajun spessureportaasin like it’s 1986, mutta vakavastiottaen - mitä homoseksuaalisuudesta voi enää sanoa? Mitä seksuaalisuudesta voi ylipäätään enää sanoa?

Joulukuussa päätin kirjoittaa aiheesta Uusi Kurvi Blogiin, luettuani The Timesista kommentin Jane Austenin seksuaalisuutta käsittelevään debattiin. Näkökulman oli tarkoitus olla kirjallisuudessa. Kirjoitin joulukuussa blogitiedostoon näin:

”Jane Austen oli pyylevä Sapfo. Silloin kun ei ollut kirjoittamassa ironisen viattomia tarinoitaan Mr. Darcysta, Austen sukurutsaili riettaasti sisarensa Cassandran kanssa. Sen ainoan naimatarjouksen, jonka Jane mieheltä sai, torjui hän narttumaiseen tapaansa ajatukset Lesboksen antimissa. Näin oli, vai oliko sittenkään? Kulttuuridebatti angloamerikkalaisen kirjallisuuden homoseksuaalisesta virittyneisyydestä käy kuumana, The Times on jo kantansa valinnut. Kuumana käy myös Uusi Kurvi Blogin ihmissuhdepalstan toimittaja, joka on hälytetty kesken rauhaisan aseksiloman kirjoittamaan blogientrya homoseksuaalisuudesta. Liittoon on jo otettu yhteyttä. Silti, miksi homoseksuaalisuus yhä puhuttaa? Ja toisaalta, miksi vaivautua homoilemaan – vielä 2000-luvulla? Yyh.”

Pian kuitenkin tajusin, etten voisi kirjoittaa aiheesta enempää. Minkä homoprosaistin seuraavaksi valitsisin? Vai jaarittelisinko Oscar Wildesta ja Paavo Haavikosta? Kaiken kukkuraksi kehitin joulukuun aikana ikävän taipumuksen rahkapulla-ateriointiin. Rahkapullat, yhdistettynä homoseksuaalisuuteen ja synkkään blogijournalismiin, kaatoivat lopulta maljakon. Rahkapullat. C'est la goutte d'eau qui fait déborder le vase.

Pohdin jonkin aikaa myös mahdollisuutta kirjoittaa geriatrikkohomoista. Edellämainitun Paavo Haavikon lisäksi olisin voinut pohtia ainakin Gore Vidalin elämää, mutten lopultakaan hennonnut. (Mikään ei ole pyhää, paitsi Gore Vidal, byhyy.) Pohdin myös homoseksuaalisuuden lähestymistä pienistä alakategorioista käsin (Helsingin reggaehomot, jyrsijäharrastaja-lesbot), mutta vitut. Tai siis, joku raja tälläkin effortilla.

Jäljelle jää enää trash. Testaa, onko lemmikkisi homo. Tokyo Gay Hamster Wars (mitä helvettiä). L-koodin kuuma Kristanna. Homput pakenevat valinkauhastani vikkelästi kuin ponit kesälaitumelle. Homoseksuaalisuuden oveluus on kulttuuristen kliseiden nopeassa luomisessa – se on suojamekanismi, johon kaikki myöhempi analyysi kompastuu. Myös silloin, kun se kirjoittaa kulttuuristen kliseiden ulkopuolisesta maailmasta mainiten kirjoittavansa kulttuuristen kliseiden ulkopuolisesta maailmasta. Myös silloin, kun se huomaa kirjoittavansa auki asian, joka on kirjoitettu auki jo monta kertaa. Pyörän voi keksiä uudestaan, jonka jälkeen huomaa keksineensä sen uudestaan, jonka jälkeen raportoi asiasta ilmaisulla ”keksiä pyörä uudestaan”, ja se, jos jokin on...noniin.

Hedelmällisempää aikalaiskeskustelua syntyneekin aiheesta ”olla gay”. Tällöin keskustelua ei käydä enää sosiaalisesta sukupuolesta vaan yksittäisistä kulttuurisista merkeistä. Burberry-kaulaliina, lassosolmu ja Vihreät kuulat? Sana ”peffa”? Topaasikaulakorut? Hamsteri Bannerit? Tämä keskustelu ei lopu koskaan – se jatkuu yläasteen röökipaikalta palvelutaloon ja antaa meille kaikille mahdollisuuden sanoa aiheesta jotakin. Gore Vidal on sanonut kirjoittamisesta: “Write something, even if it's just a suicide note.” Minä sanon, vielä kerran: “byhyy”.