Mies lähestyi Corinnaa kissamaisin askelin, hiipien. Kuin oselotti tai muu notkea selkärangallinen. Hänen teräväksi rajatut viiksensä lepäsivät aistillisesti kaartuvalla ylähuulella kuin kaksi täysin tyydytettyä nymfomaania. Nypityt kulmakarvat kohosivat silmien yllä juhlallisina holvikaarina vain kadotakseen kaiken kokeneen miehen uurteisen otsanahan syvien ryppyjen pohjattomiin kanjoneihin. Huutavan valkoinen silkkipusero kahahteli äänettömästi. Syvällä väljien housujen kätköissä heilahteli jyrkkä elin, tuo miehuuden suuri ase. Corinnan selkäpiitä karmi.
– Olet minun, mies sanoi rakasteltuaan kuusi tuntia.
– Voih, Corinna voihkaisi. Hän tunsi olevansa peruuttamattomasti muuttunut ihminen, nainen, jolla on naisen kypsä tunne-elämä. Naisen halut ja vaistot kiehuivat hänen pienen päänsä sopukoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti