Jatkonovelli: Tohtorin rakkaus (osa 5)

Corinna katseli kuvajaistaan peilistä. ”Rakastaako hän minua oikeasti?” hän pohti itselleen. Corinnan rinnat olivat keskikokoiset ja terhakat. Tummanruskeat nännit olivat kovettuneet kylmän läpivedon pyyhältäessä talon läpi. Jossain sisimmässään Corinna tiesi, että Juañez oli käyttänyt häntä vain hyväkseen, saanut haluamansa.

– Rakastaakohan hän minua oikeasti? Corinna kysyi kääntyen takaisin makuuhuoneeseensa päin. Hänen paras ystävänsä Kelly oli jo kaatanut heille lasilliset alkoholitonta valkoviiniä.

Kelly kohautti olkapäitään.

– Voi olla, että hän on vain niitä miehiä, jotka käyttävät naisia hyväkseen, hän vastasi, – Ehkä hän jättää sinut nyt saatuaan haluamansa.

– Et voi tarkoittaa tuota! Corinna kivahti. Mutta hän tiesi Kellyn tarkoittavan vain hänen parastaan. Mutta jos hän oli oikeassa? Mikä kammottava 18-vuotislahja!

Corinna pyyhki kyyneleen silmäkulmastaan saatettuaan Kellyn takaisin autolleen. Hän sonnustautui pyjamaan ja kävi yöpuulle puristaen tyynynkulmaa pienessä, viattomassa nyrkissään. ”Entä jos hän ei rakastakaan? Entä jos Kelly on oikeassa?”

Jatkuu seuraavassa numerossa!