Itsetuhoa vastaan, 4

 
1. Rakastaja. Fyysinen rakastaja sekä Marguerite Duras'n novelli L'amant (1984),  joka on ilmestynyt Otavan kustantamana suomeksi nimellä Rakastaja, ja josta Jean-Jacques Annaud teki elokuvan The Lover vuonna, 1994. Elokuva pääosassa on Tony Leung, jonka ottaisin itsekin mielelläni rakastajakseni. Duras, jolla oli elämänsä aikana useita rakastajia, kuvaa vääristyneen seksuaalisuhteen kauneutta ja kauheutta tavalla, joka johtaa vain yhteen lopputulokseen: voidakseen elää on uskallettava. "Give up your bourgeois fixation on monogamy and on fidelity", sanoo jopa Stereo Total.

Rakastajan toimenkuvaan kuuluu ehdoton kieltäytyminen rakkaussuhteesta.Rakastajan sängyssä vietetty aika ja rakastajan kanssa vaihdetut suudelmat ovat julkilausutusti valheellisia, ja suhteessa rakastajaan rehellisyys on tuhmuutta. Se sopii minulle hyvin, sillä en ole koskaan erityisemmin pitänyt rehellisyydestä. Tai, ollakseni rehellinen, niin kieroa kuin se onkin, en ole koskaan pitänyt positivistisesta rehellisyydestä. Sellaisesta rehellisyydestä, joka ottaa lähtökohdakseen oletuksen sosiaalisesta elämästä fyysisinä totuuksina, ja lausuessaan jonkin asian "rehellisesti ja suoraan" luo samalla retorisia "totuuksia" maailmasta, sellaisia totuuksia jotka saattavat pohjimmitaan olla esimerkiksi subjektiivisia impulsseja (siinä määrin missä mikään on mitään "pohjimmiltaan"). 

Mielestäni se on väkivaltaista. Mielestäni se joka vitsaa säästää, rakastaa lastaan. Ei ole mitään "karua maailmaa" tai "kovaa realismia", johon ihmisen olisi sosiaalistuttava ja totuttauduttava. Se on paskapuhetta. Se on konstruoitua. Se on vaihtoehtoinen tulkinta todellisuudesta, siihen ei liity lainalaisuutta. Ei ole olemassa fyysisen maailman rautaista lakia, jonka mukaan suhde rakastajaan tai useampaan samanaikaiseen rakastajaan päättyy aina kyyneliin.

On kuitenkin tärkeää, että rakastaja on hienotunteinen, nokkela ja hyväsydäminen, ja että hän tuntee käytöstavat.

  
2. Los Angeles. Ajattelen Los Angelesia jatkuvasti. The Decemberists sanoo: "Los Angeles, I'm Yours" ja minä nyökyttelen. Pukeudun American Apparelin haarojen välistä napitettaviin bodyihin ja ajattelen kaikkea likaista ja perverssiä, Malibua, Santa Monica Boulevardia, Lindsay Lohania ja kokaiinia ja seksiä ja homeless chic -muotia, joka on kotoisin Downtown L.A:sta, ja jonka Mary-Kate Olsen teki kuuluisaksi pukeutumalla homeless-takkeihin, ja joka elää tänä keväänä ainakin See by Chloén malliston myötä - esimerkiksi tämä pusakka edustaa klassista helsinkiläistä pirinarkkari -lookia, kun taas tämä parka vie ajatukset ylä-Manhattanin beggar-skeneen, Morningside Hillsiin ja jopa Bronxiin. 

Olen ehkä hieman synkeällä tuulella tänään.  


3.  Fidelma. Erottajalle on ilmestynyt joitain kuukausia sitten peruskarmiva toimistokarjan suosima baari nimeltään Cuba!. Baarissa on kuitenkin eräs erityispiirre, minkä vuoksi sitä ei voi dissata. Sieltä saa drinkkiä nimeltään "Fidelma" (nokkeluus maksimus), joka on eräänlainen tuoreesta vadelmasoseesta tehty mojito. Se on niin hyvää, ja marjaisen minttuisassa raikkaudessaan niin antioksidanttisen hyväätekevää, psyykelle ja ruumiille, että olen ryhtynyt juomaan sitä säänöllisesti. Tämän mahdollistaa se, että olen keksinyt tavan salakuljettaa sitä alkuillasta mukaani työpaikalle. Tarvitaan vain kartonkinen mukanakuljetettava lattekuppi, ja voilà. 

Harmillista sinänsä, ettei Fidelmaa voi ostaa paikan päältä rehellisesti mukaan. Niin paljon en ole valmis kärsimään, edes Fidelman vuoksi, että istuisin tuntikaupalla Cuba cafessa ja kuuntelisin kun viereisessä pöydässä logistiikkapäällikkö Jape kertoo markkinointitiimille mitä kevätbileisiin on suunniteltu ja kuinka toisella puolella kolmekymppiset Jaanat juovat mohiittoja kun niitä saa sitisoppari-kortilla kaksi yhden hinnalla, iik

4. Fishmaster 

5. Primavera Sound 2008