Hyvää vappua, lapset! Henrikki-setä on hyvin marinoitu mutta onnellinen. Vappumarssilla oli enemmän marssijoita kuin toissa vuonna (viime vuosi jäi minulta väliin) ja aurinko lämmitti rauhan ja asban yhteisen tulevaisuuden puolesta sängystä ajoissa esiin kömpineitä!
Henrikki juhlistaa työn juhlaa juhlavasti vastaamalla kysymykseen, eli tekemällä työtään. Nimimerkki annareetta kysyy perustavanlaatuisen kysymyksen: “Vahvistaako se oikeasti, mikä ei tapa?”, ja toteaa vielä perään epäilleensä väitteen todenperäisyyttä jo kauan.
Henrikin vastaus: Hyvä annareetta, olet saapunut perimmäisten asioiden äärelle. Tunnustan heti alkuun, että kyseinen kliseinen lasautus on elämäntilanteesta riippuen joko haukotusrefleksin laukaiseva tai sitten aivan vitun ärsyttävä tai masentava. Useimmiten kyseinen lause vieläpä kommunikoidaan haukottelijalta ärsyntyneelle masentujalle – aniharvoin toisin päin.
Väitehän on tietenkin osittain aivan täyttä paskaa. Eihän esimerkiksi kontakti-savaten harrastaminenkaan (mikä ei tietääkseni suoranaisesti tapa ketään) vahvista jos harrastajaa lyödään ja potkitaan toistuvasti päähän. Vähämielisempikin ymmärtää, että aivojen hölskyttely iskujen voimasta tuskin millään tavalla voimistaa mitään fyysisiä eikä varsinkaan psyykkisiä aspekteja omassa kehollis-mielellisessä kokonaisuudessa.
Toisaalta, väite on myös erittäin totta. Jos bodaat rintalihaksiasi vaikkapa Iron Gymillä Helsingissä (jossa on muuten erittäin sympaattinen bulldog-koira vahtimassa bodaajia), rintalihaksesi mitä suurimmalla todennäköisyydellä vahvistuvat. Ja monet naiset (ja miehetkin!) pitävät rintalihaksista. Siis miehillä. Naisten rintalihakset ovat hieman toinen juttu, tavallaan. Siitä toiste!
Mutta, toki romanttisen optimistisesti ajateltuna myös tietyt abstraktimmatkin asiat voivat vahvistaa. Annareetan mainitseman väitelauseen etymologiahan kun pohjautuu jonkinlaiseen sielulliseen kärsimykseen, katharsikseen, jonka kiirastulimaisen taipaleen tarkoituksena on rakentaa päähänpotkittu (siis vertauskuvallisesti, ei kontakti-savatella) sielu ja mieli hiellä, verellä ja kyynelillä uudelleen ehjäksi, maailmaa uudelleen ja ennenkaikkea vahvemmin syleileväksi feeniks-linnuksi!
Myös esimerkki tymäkkä happotrippi voi edesauttaa mielen vahvistumisessa entistä laajempia ajatuskudelmia käsittelemään kykenväksi mikrokosmokseksi, mutta älkäämme harhautukolle moiselle monen mielestä obskuurille sivupolulle – hiljentykäämme sen sijaan ikuisuudeksi muistamaan aivan hiljattain uusille tasoille siirtynyttä Albert Hoffmannia.
Noin.
Annareetta, vastaus on siis tällä kertaa bipolaarinen: kyllä ja ei. Mutta bipolaarinenkin vastaus on vastaus! Hauskaa vappua kaikille!
5 kommenttia:
Ongelma tulee vastaan myös silloin, jos se, mikä ei tapa, ei ainoastaan vahvista vaan kovettaa. Vaikka toisaalta, vitut, kovuus tekee useimmiten vaan hyvää.
hyvin marinoitu mutta onnellinen, ah, se on meikäläisen mieleinen olotila hyvin usein!
Mutta siis: entäs sellainen, joka tappaa väistämättä, niin kuin vaikka elämä? Se ei sitten koskaan vahvista?
Kovuuttakin on monenlaista, sitä ei tarvitse ottaa kategorisena kylmyytenä. Kovuus ja empatia eivät myöskään ole toisiaan poissulkevia – kyse on kontekstisidonnaisuudesta ja tilanteiden mukaan soveltamisesta. Sovelletaan Kovuutta Tour 2008!
Marinadi, tavallaanhan elämä vahvistaa. Jos ajatellaan yksinkertaisesti, niin kyllähän ihmisolento vahvistuu ainakin ensimmäiset 25 elinvuottaa fyysisesti, ja jos ajatellaan maailmassa olemista ja siinä selviämistä, on oikeastaan edellytys, että myös mieli vahvistuu. Toki sitten loppujen lopuksi jokainen heikkenee ennen kuin muuttuu madoiksi. Sitten on taas matojen vuoro vahvistua. Ja heiketä. Ja kuolla pois.
kontakti-savatesta, iron gymistä, feeniksistä, albert hoffmanista ja bipolaarisuudesta valitsen feeniksin ja hoffmanin. kiitos.
aah, ja sitten vielä nallekarkkeja markalla. tack.
annareetta, ole hyvä! Erinomaiset valinnat, sitä paitsi.
Lähetä kommentti