Pertti Salovaara masennuksesta: Se oli kuin alkoholismi

Kansanedustaja, kansantaiteilija Pertti Salovaara avautui Uusi Kurville masennuksestaan. Kansantaudiksikin kutsuttu depressio avautui keskustapuolueen representatiiville aivan uudella tavalla.

Sairauslomallaan Salovaara huomasi, miten helppoa on ajautua masennusriippuvuuteen. Ennen kaikkea melankolian viihdekäyttö on lisääntynyt laajalti äänestäjä- ja kuluttajakunnan keskuudessa.

– Keväällä aloin väsyä ja jäin joinakin aamuina kotiin nukkumaan. Sitten valvoin öisin pikkutunneille. Join vihreää teetä ja kuuntelin Radioheadia, Salovaara kertoo.

Päivän pidentyessä annoskoko kasvoi. Tee vaihtui ensin Earl Greyksi, sitten ystävältä saaduksi mustaksi georgialaiseksi. Tunnit venyivät.

– Juhannuksen alla vetelin jo litrakaupalla teetä ja pitkiä satseja Tapio Rautavaaraa, Edith Piafia ja Georg Otsia. Aloin noutaa delistä aamuneljältä pieniä herkkupaloja. Eräänä päivänä ostin myös mustakantisen Moleskine-muistikirjan, johon rupesin kirjoittamaan mieleeni nousseita ajatuksia.

Kesä tarjosi masennukselle liiaksikin polttoainetta. Salovaara huomasi maleksivansa sateessa yökaudet, Lempäälän hautausmaalla ja Tampereen Tammerkosken penkereillä.

– Huippuna voidaan pitää heinäkuun puoliväliä, jolloin ostin mustaa raapepaperia ja rupesin tekemään omaelämäkerrallista sarjakuvaa. Silloin taisin vetää överit. Voit uskoa, että 70-luvun Raahesta ei saisi järjettömän hassua kuvaa vesiväreilläkään, saati negatiivigrafiikkana.

Syyskesästä Salovaara alkoi toipua. Alkavat eduskuntatyöt ja lupsakat sidosryhmäpippalot veivät ajatukset pois ranteiden viiltelystä.

– Kyllähän tuo masennus on kuin alkoholismia, sanoo Salovaara. – Ei siitä kokonaan toivu koskaan. Pitää olla vain varovainen, ettei taas repsahda. Siksi olen laittanut kännykkänikin soittoääneksi Patakakkosen tunnusmusiikin.