Hyvää megakeskiviikkoa! Tänään päätetään kaikissa Yhdysvaltain osavaltiossa siitä, mitä syödään lounaaksi. Päivä on historiallinen – vastaava tapahtuma toistuu seuraavan kerran vasta huomenna.
Nimimerkki Jari Tervo kysyy tänään kiinnostavan kysymyksen:
“Jos juna Helsingistä (Pasilasta) lähtee kello 7.42 kohti Turkua ja kiihdyttää 160 kilometriin tunnissa siten, että täysi matkanopeus on saavutettu Leppävaaran kohdalla, ja samaan aikaan Pendolino Turusta (Kupittaalta) lähtee kohti Helsinkiä kiihdyttäen 200 kilometriin tunnissa vähän ennen Saloa (jossa pysähdys viideksi minuutiksi), missä vaunussa Ahti Karjalainen istuu ja kuinka kauan pitää tätä suomettumista vielä kestää?”
Henrikin vastaus: Hyvä Jari Tervo, kysymyksesi sisältää tarkkaan ottaen kaksi (2) kysymystä. Molemmat ovat myös varsin monisyisiä Gordionin solmuja, joihin yksinkertaista Occamin partaterää ei välttämättä kuitenkaan löydy aivan hetkessä.
Ahti Karjalainen tunnettiin ennen kaikkea erinomaisista idänsuhteistaan. Hän oli Japanin ja samurai-musiikin sekä vihreän teen suuri ystävä. Tässä tapauksessa Ahdin sijoittuminen junassa riippuu siitä, onko hän puheväleissä Kekkosen kanssa, ja toisaalta myös siitä, mikä vaihe kuukaudesta filosofian kandidaatti Päivi Koskisella on meneillään. Ja jos Ahti tosiaan istuu Pendolinossa matkalla Turusta Helsinkiin ja markka on devalvoitu, pitänee myöskin tutkia, onko Ahti ollut viime päivinä Espanjassa ja kykenikö hän huimauskohtaukseltaan antamaan haastattelua medialle palattuaan matkalta.
Ahti siis istuu ravintolavaunussa, ja Neuvostoliitto miehittää Suomen jos Karjalaista ei valita Kekkosen seuraajaksi. Suomettumista pitää kestää niin kauan kuin Kesärannassa pelaa tarjoilu ja kunnes Hillary Clintonista tulee ironiajulkaisu Uusisuomi.fi:n bloggaaja.
5 kommenttia:
Hyviä vastauksia! Seuraavat ongelmat ovat kuitenkin yhä ratkaisematta:
(1)Kuinka paljon huuhteluainetta pitää käyttää?
(2)Millä nimellä vuoden 1918 tapahtumista tulee puhua rusina hanurissa?
Voimme vain ounastella, millainen Suomen kohtalo olisi ollut 70-luvun vaaran vuosina, mikäli Ahti Karjalainen olisi tuolloin joutunut VR:n mielivallan uhriksi, ts. poimimaan ruokajuomat IC2-junan "minibistrokärryn" sokkeloisista uumenista.
Yx vaalle totean kanssalukijan ominaisuudessa, että 1) luultavasti puoli korkillista ja 2) vastaus kerrotaan Hannes Kauppisen kirjassa "Jumalan tulen kuljettaja Kalle Kauppinen" (Kuva ja sana, 1947), jossa pelimannin uraa viritellyt pohjalainen Kalle-nuorukainen tuli uskoon ja poltti siksi hanurinsa.
Huuhteluainekysymyksessä on huomioitava myös veden kovuus, vallankin Turussa, missä vesi on kovahkoa muuhun Suomeen verrattuna. Tästä myös ns. kova tee, johon tavallisesti tarvitaan ainakin kokonainen korkillinen. Pahimmassa tapauksessa Ahti on kuitenkin ravintolavaunuttoman IC2-junan siinä päässä, jonne minibistro saapuu, matkustussuunnasta riippuen, vasta "Espoon" paikkeilla tai vähän ennen Kupittaata, jolloin tee ei ehdi enää jäähtyä vaan polttaa kielen.
Erinomaisia täydennyksiä. Toki myöskin pitää ottaa huomioon se, onko mahdollinen minibistrokärry mallia "Stolishnaja" vai "Smirnoff" – vai jopa "Sibelius" – ja tietenkin oman lisänsä arvoitukseen tuo se mahdollisuus, että Ahti tosiaan istuu paikalla 32 ja haluaa kaksi (2) teetä.
Sitä vaan vielä, että. Istuuko Ahti selin menosuuntaan päin? Jos istuu, niin tee voi inhottavasti läikkyä syliin junan hidastaessa äkisti nopeuttaan.
Ja vielä lisäprobleemia: Oletetaan, että Ahti uhmapelimiehenä haluaa huvittaa itseään ja heittelee kolikkoa arvaillen, tuleeko kruuna vai klaava. Mikä on ilmaan heitetyn devalvoidun markan liikerata Kupittaan asemalta tarkasteltuna, jos juna liikkuu äärellistä vakionopeutta? Entä kuinka monta heittoa Ahti ehtii suorittaa ennen kuin sosiaali- ja terveysministeriö kieltää koko rietastelun?
Lähetä kommentti